Yhteisöllisyys on varmaankin sisäänrakennettua
japanilaisessa kulttuurissa. En tiedä onko se väkirikkaan yhteiskunnan
selviytymisstrategia, mutta ainakin se toimii. Em. suunenäsuojus on oiva esimerkki
yhteisöllisyyden merkityksestä. Kanssamatkustajista huolehditaan pitämällä
kännykät äänettömällä eikä varsinkaan kailoteta kännykkään äänekkäästi. Tästä
myös kuulutukset junissa ja metroissa muistuttavat säännöllisesti. Ruuhkissa oman vuoron odottaminen ja ainakin
omasta puolesta sujuvuuden takaaminen näyttävät olevan itsestäänselvyyksiä.
Palattuani takaisin eurooppalaisen ja suomalaisen kulttuurin
pariin, voin vain huokaista epätoivosta. Meillä yhteisöllisyys ei ole ollut
enää aikoihin millään tavalla muotia. Bussissa takapenkin tyttölauma kailotti
kännyköihinsä ja toisilleen niin että koko bussi raikui. Suomessa jonottaminen
onnistuu aina välillä, mutta jonossa odottaminen ei onnistu ilman valitusta tai
huokailua. Ja meidän itänaapurimmehan eivät osaa jonottaa ollenkaan.
Vähän väliä kirjoitetaan ihmisistä jotka ovat oivaltaneet
minuuden merkityksen itselleen (tai ovat hankkineet useammankin minuuden (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/vuosien-varrella-ehtii-elaa-monena-minana)). Ihmiset elävät yhä enemmän itselleen ja
itsekseen. Sinkkutaloudet ovat yleistyneet Suomessa viimeisten 20 v aikana (http://www.talouselama.fi/uutiset/suomessa-on-yli-miljoona-sinkkutaloutta-ss-maara-lahes-kaksinkertaistunut-6535905).
Toisesta ihmisestä huolehtiminen tai oman yhteisön, esim. suvun, asioista ei
enää olla niin kiinnostuneita.
Yksiöllisyyden ylikorostuminen näkyy myös omassa työssäni.
Sairaaloissa tärkeä potilasturvallisuusnäkökulma on potilaiden suojaaminen
infektioilta sairaalahoidon aikana. Tässä henkilökunnan oma rokotussuoja on
ensiarvoisen tärkeää: tiedetään että esim. influenssa voi tarttua tehokkaasti
henkilökunnasta potilaaseen ja pahimmassa tapauksessa tappaa huonokuntoisen
potilaan. Siitä huolimatta minulle on aina yllätys se, että jotkut hoitajat
kieltäytyvät rokotuksesta. Ymmärrän jos
on allerginen rokotteelle, mutta muita syitä en ymmärrä. Minusta on itsestään
selvää, että yritetään kaikin keinoin välttää aiheuttamasta potilaalle
vahinkoa. Kaikille se ei ole ollut selvää ja siksi lainsäätäjien on ollut pakko
kirjata velvoite uuteen tartuntatautilakiin (1227/2016).
Meillä vastuullisuus toisista on hämärtynyt samalla kun
yksilön oikeuksista kiinni pitäminen on ylikorostunutta. En tiedä mistä tämä
kumpuaa. Ainakaan se ei ole eurooppalaista, Ranskan vallankumouksen
perintöä. Ja ainakin japanilaisessa
kulttuurissa yksilö ei mene yhteisön edelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti