Suomi-Areenan maineen karmea mahalasku!

Porin Suomi-Areena-tapahtumassa on sessio nimeltä ”Terveyttä ja hyvinvointia homeopatialla”. Tapahtuman järjestävät Pohjoismainen Homeopaattiyhdistys ry. ja Suomen Homeopaatit ry. Puhujina ovat terveystieteiden tohtori ja Suomen Terveysjärjestö STJ:n asiantuntija, Terveystuotekauppiaiden liiton puheenjohtaja, Pohjoismaisen homeopaattiyhdistyksen sihteeri sekä Suomen Homeopaatit ry puheenjohtaja.

Suomen Terveysjärjestö ry on porilainen terveisiin elämäntapoihin keskittynyt, sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka opastaa kansalaisia omaehtoiseen terveydenhoitoon. Järjestön hallituksen puheenjohtaja on luontaistuotekouluttaja ja homeopaatti. Hallituksessa on mm. sairaanhoitaja-hierontaterapeutti, elintarvikealan lehtori,  luontaishoitolan pitäjä. Yhdistys on rokotekriittinen. Sillä on rokotejaosto, johon sen mukaan kuuluu lääkäreitä ja muita terveydenhuollon asiantuntijoita Suomesta ja ulkomailta. Ainoa lääkäri, joka sivuilta julkisesti käy ilmi, on amerikkalainen Lawrence B. Palevsky, holistinen lastenlääkäri. Hän kirjoittaa mm., että rokotteet eivät hävittäneet tauteja, rokottamattomat lapset ovat terveempiä, rokote ei saa aikaan laumaimmuniteettiä ja että rokotteiden turvallisuustutkimukset puuttuvat.

Suomalaiset lääkärit ovat kommentoineet tapahtumaa kriittisesti Satakunnan Kansan yleisönosastolla: ”sananvapauden mukana tulee sananvastuu. Selkeästi väärän tiedon ääni on yksi niistä, mitä moniäänisessäkään keskustelussa ei tarvitse kuulla. Useat menetelmiltään korkeatasoiset kliiniset tutkimukset ovat jo vuosia sitten kiistatta osoittaneet, ettei homeopaattisilla valmisteilla sinänsä ole mitään vaikutuksia. .. Homeopatian käyttöön liittyy eettisiä ongelmia. .. Erityisesti vakavien sairauksien kohdalla voi olla kohtalokasta, jos potilaat suosivat homeopaattisia valmisteita lääketieteellisten hoitojen sijaan. ..On myös tunnistettava informaatiohaitta: homeopatian myyntipuheet sekoittavat saatavilla olevan tiedon ympäristöä ja sumentavat rajaa toden ja epätoden välillä. On eettisesti kyseenalaista viestittää, että homeopaattisilla valmisteilla olisi hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Rehellistä olisi kertoa, että mahdolliset koetut hyödyt perustuvat vain hoitosuhteeseen....” (https://www.satakunnankansa.fi/mielipiteet/art-2000009655356.html).

Mm. Mediuutiset-lehdessä lastenlääkäri Visa Honkanen kommentoi: ”Homeopatiakeskustelu vakavaksi tarkoitetulla lavalla ja foorumilla luo tasavertaisen suhteen perusteiltaan kuvitellun ja perusteiltaan tosiasioihin pohjautuvan lähestymistavan välille.”

Suomi-areenan vastaava tuottaja Johanna Tonttila sanoo, että tapahtuman arvoihin kuuluu moniäänisyys ja monipuolinen keskustelu ja niiden pohjalta myös teemat ja ohjelma rakennetaan.

Moniäänisyys on periaatteessa hyvä asia, mutta se tarkoittaa sitä, että myös muut saavat sanoa sanansa. Niin kuin esimerkiksi lääkärit. Nyt siis niin ei ole. Yleensähän on tapana ottaa keskusteluun argumentoijia puolesta ja vastaan. Lääkärinä pidän pöyristyttävänä ja kuulijoiden aliarvioimisena, että näin yksipuolista tuuttausta on voitu Suomi-Areenaan hyväksyä. Ei se hyvältä näytä kenenkään silmissä. Tämä on perinteikkään ja arvostetun Suomi-Areenan maineen ja uskottavuuden karmea mahalasku.

Onko yksilön lentämisellä väliä?

HS kirjoitti 6.6. suomalaisesta Anna-Katri Räihästä, joka oli käynyt kaikissa maailman maissa (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009605253.html). Räihä on paitsi ensimmäinen suomalainen nainen, myös nuorin pohjoismainen nainen, joka on käynyt kaikissa maailman maissa. Tämä hieno suoritus ei kuitenkaan herättänyt ylistystä Hesarin toimituksessa, vaan 9.6. lehti kirjoitti kriittisen artikkelin (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009640314.html).  Lehden mukaan suomalaiset kuuluvat maailman ahkerimpiin matkustajiin.  ”Compensaten vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala ihmettelee tapaa, jolla somessa ja perinteisessäkin mediassa ihaillaan elämäntapaa, joka on kestämätön.”

Räihä itse työssään arvioi esimerkiksi energia- ja infrastruktuurihankkeiden ympäristövaikutuksia, laatii vastuullisuusarviointeja ja laskee eri tekijöiden hiilijalanjälkeä. Räihä toteaa, että ”Se, että yksityiset ihmiset lopettaisivat lentämisen, ei ratkaise ilmaston lämpenemisen ongelmaa”. Lentoliikenne tuottaa alle 4 prosenttia koko maailman kasvihuone­päästöistä. Lentokoneilla kuljetetaan myös rahtia ja liikematkailijoita. ”Matkailu luo työpaikkoja ja vahvistaa paikallista taloutta. Turismin tuomien tulojen myötä voidaan myös kehittää paikallista infrastruktuuria.” Räihä kertoo itse suosivansa matkoillaan paikallisia palveluja. ”Pyrin siihen, että rahani menevät suoraan paikallisille, eivätkä välikäsien kautta isoille kansainvälisille firmoille.”

Hesarin sormenheristelyartikkeli kuvaa tämänhetkistä ilmastokeskustelua erinomaisesti:

Se on arkkityyppinen esimerkki siitä, kuinka ilmastokysymyksissä voidaan olla täysin vastakkaista mieltä, perustellusti. Mitään yhtä totuutta ei ole, vaikka meille on yritetty sellaista väittää. Ympäristöön vaikuttavat seikat ovat paljon monimutkaisempia kuin edistyneidenkin tutkimuslaitosten laskelmat esittävät. Nyt hallituksen kokoajat käyttivätkin myös muita ilmastoasiantuntijoita kuin niitä, joita yleensä eniten on Suomessa päästetty ääneen.

Toiseksi se on esimerkki siitä, kuinka Suomessa vallalla oleva ilmastopolitiikka on liian yksisilmäistä. Ilmastopolitiikka on ollut talousvihamielistä  Se ei ota huomioon ilmastopolitiikan ja talouspolitiikan välistä kytköstä, ihmisen toiminnan taloudellisia ulottuvuuksia. Tässä tapauksessa esimerkiksi sitä, miten tärkeä tulolähde turismi on kehittyville maille. Näiden maiden kehitykselle on paljon tärkeämpää saada nyt talous jaloilleen ja sitä kautta hyvinvointia ja kunnollista yhteiskunnan perusstruktuuria. Se ei tapahdu vihreään siirtymään pakottamalla. Liian nopea vihreä siirtymä heille tarkoittaisi turismin lopettamista lentämisen hankaloittamisen kautta, halvan fossiilisen energian hylkäämistä ja kalliin vihreän energian struktuurin rakentamista.

Kolmanneksi se on malliesimerkki syyllistämisestä. Syyllistämisellä voidaan saada jotkut luopumaan lentämisestä, juurimaan kurtturuusuja ja lupiineja, sammuttamaan valojaan tunniksi kerran vuodessa. Mutta mitään suuria muutoksia sillä ei yhteiskunnassa saada aikaan.

Sote-menot, joista ei saa puhua?

Harva asia on ihmisille niin tärkeä kuin terveydenhuolto, ja se tekee siitä niin keskeisen kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ei ole ihmeellistä, että terveydenhuollon menot ovat suuret ja kasvavat edelleen. Niistä nipistäminen on työlästä, eikä aina edes onnistu. Monista asioista voidaan säästää.

On muutamia asioita, jotka erityisesti pitäisi ottaa huomioon nyt kun uutta hallitusohjelmaa väännetään ja hyvinvointialueiden budjetit paukkuvat.

Tiettyjen syöpien seulonta on erittäin kustannustehokasta. Tähän seulontaan kannattaisi panostaa. Mitä varhaisemmin syövät todetaan, sitä parempi on parantumisen ennuste – ja kustannukset yhteiskunnalle.

Sairauksien ennaltaehkäisy on kustannustehokasta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tupakoinnin vähentäminen on kaikkein vaikuttavinta ennaltaehkäisyä. Syövistä edelleen merkittävä osa johtuu tupakoinnista, samoin kaikki keskeiset valtimosairaudet. Lihavuuden vähentäminen – ja ylipäätään siitä puhuminen – olisi mitä tehokkainta monien terveys- ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä. Näistä ei vain synny yhteiskunnallista keskustelua, koska aiheet ovat niin tabuja.

Päihteiden – alkoholin, kannabiksen ja kovempien huumeiden – käyttöön puuttuminen voimakkaasti olisi suoraselkäistä ja vastuullista. Merkittävässä osassa mielenterveysongelmista taustalla tai pahentavana tekijänä on päihteiden käyttöä.  V. 2020 jokaisesta alkoholin suurkuluttajasta aiheutui yhteiskunnalle noin 8 000–9 300 euron ja jokaisesta huumeiden käyttäjästä arviolta 21 000 euron kustannukset. Kustannukset syntyvät sairaalahoidoista, järjestyksenvalvonnasta, vahinkokorvauksista, sairauspoissaoloista jne.  (THL raportti 11/2012). Päihteiden vähentäminen vaatisi yhteiskunnallisen keskustelun suunnan muutosta.

Terveydenhuollon rakenteellinen uudistaminen ei saa jäädä puolitiehen. Hallinnon rakenteita on kevennettävä, johtajien määrää on kyettävä vähentämään. Lääkäreitä tulee saada palkatuksi lisää, mutta heidän tulee antaa tehdä lääkärin, ei sihteerien työtä. Perusterveydenhuolto on kriittisessä tilassa. Ainakin akuutisti olisi lisättävä yksityisen sektorin mukaan ottamista kuormituksen tasaamiseksi. Ikäihmisten kotihoitoa tulisi lisätä, mutta herkkyyttä tulisi olla nähdä milloin vanhus ei pärjää kotona. Kolmannen sektorin osuutta ikäihmisten hoidon toteuttamisessa ei saisi unohtaa.

Paljon on tehtävää, ja hyvinvointialueiden työ on vasta alussa. Mutta sote:n kehittäminen vaatii muutakin kuin sote-keskustelua. Se vaatii kokonaisvaltaista yhteiskunnallista uudelleen asennoitumista, koska sote ei ole muusta yhteiskunnasta irrallaan.