Miksi en mennyt Prideen?

Monissa kaupungeissa Suomessa järjestettiin tänä kesänä jälleen Pride-kulkueita. En enää ole halunnut mennä sinne marssimaan. No, miksi en?

Yksi syy on ainakin se, että koen, että Pride-liike on politisoitunut. Se kieltäytyi tekemästä yhteistyötä eräiden puolueiden kanssa. Syynä oli niiden käyttäytyminen eduskunnan translakiäänestyksessä.

Itse olin melkoisen hämmästynyt Pride-organisaation päätöksestä. En ymmärrä sitä, että kokonainen puolue kaikkine eri ihmisineen jätetään yhteistyön ulkopuolelle. Pride kyllä tietää, että kaikki näissä puolueissa eivät olleet translain uudistusta vastaan. Siten Pride-organisaatio lankesi samaan syntiin, josta se moittii yleensä muita: suvaitsemattomuuteen ja syrjintään. Siis syrjintään niitä henkilöitä kohtaan, jotka eivät vastustaneet translakia.

Olen käynyt Pride-tapahtumissa lukemattomia kertoja eri maissa. Ymmärrän tarpeen edelleenkin tuoda esiin suvaitsevaisuutta valtavirran poikkeavuuksia kohtaan ja tarvetta yhdenvertaisuudelle seksuaalisen orientaation suhteen. Maailma ei niissä suhteissa edelleenkään ole valmis, liekö koskaan kokonaan. Pride-liikkeestä on kuitenkin tullut kuin yhdenvertaisuuden jumala, jota ei rankaisematta loukata.

Yhteistyötahot ovat joutuneet tavallaan tasa-arvoideologian vangiksi. Auta armias, jos meidän organisaatiomme tai työpaikkamme ei osallistukaan marssille! Sellaista voidaan pitää tasa-arvon edistämisen vastaisena toimintana ja siitä voi seurata haitallista julkisuutta. Kysymys kuuluukin, pitääkö siellä kaikkien organisaatioiden ylipäätään olla edustettuina in corpore? Kotikaupunkini osallistui siihen, joten osallistuinko minäkin? Entä jos työnantajani osallistui, miten minun sitten kävi? Siinä organisaatio päättää kaikkien puolesta, että kannatamme esim. juurikin transgender-hoitoja alaikäisille. Hakematta tulee mieleen ajat, jolloin erääseen lähetystöön jonotettiin siksi, että poisjääminen olisi ollut poliittisesti oman oksan sahaamista. Nyt organisaation osallistumattomuuden voidaan katsoa olevan tasa-arvostrategian vastaista.

Toinen tärkeä syy, miksi en voi osallistua Pride-marssiin, on lasten käyttäminen sateenkaariaatteen puolestapuhujana. Eri kaupunkien kulkueissa näki lapsia lastenvaunuissa sateenkaarilippu kädessään. Joku voi sanoa, että ei kai se niin vakavaa ole: lapset kannattavat tasa-arvoa. Vastaan siihen, että Pride-kulkue voi olla ulospäin hauska karnevaali, mutta  Pride-organisaatio on itse juuri osoittanut, että se ei ole pelkästään hauskanpitoa, vaan sillä on syvempi, vakava merkitys. Ottamalla heidät marssiin mukaan, heidän vanhempansa valjastivat heidät kannattamaan mm. alaikäisille annettavia trans-hoitoja. Vanhemmat käyttivät lapsiaan – ehkä tietämättään – sellaisen liikkeen provokaattoreina, joka edistää poliittisesti värittynyttä maailmankuvaa ja poliittista suvaitsemattomuutta ja vastustaa lasten oikeutta fyysiseen ja seksuaaliseen koskemattomuuteen. Alaikäisten lasten paikka ei ole Pride-marssissa. He saavat rauhassa elää lapsuuttaan ilman vanhempien ja Pride-liikkeen painostusta. Aikanaan he voivat tulla tietoisiksi seksuaalisesta monimuotoisuudesta ja täysi-ikäisinä tehkööt omat ratkaisunsa sen suhteen.

Kuinka suojella mielenterveyttä?

 On osoitettu, että mielenterveyden häiriöt ovat yleistyneet kaikkialla länsimaissa. Monet asiat uhkaavat mielenterveyttämme. Vaikeat tapahtumat ja traumat, sairaudet ja ikääntyminen voivat altistaa niille. Uutiset sodista ja ilmastonmuutoksesta voivat myös lisätä ihmisten alttiutta ahdistukselle ja masennukselle. Covid-pandemialla oli poikkeuksellisen voimakas vaikutus ihmisten mielenterveyteen.

Näissä olosuhteissa on tärkeää, että pystymme suojelemaan mieltämme. Se on mahdollista, mutta vaatii oppimista, sopeutumista ja tietoisia valintoja.

Suojele mieltäsi asioilta, joista mielelläsi on taipumus ahdistua. Vältä selaamasta väkivaltaista mediasisältöä, pelejä ja elokuvia sekä sosiaalista mediaa, jossa esitetään ahdistavaa, väkivaltaista tai muuten provosoivaa sisältöä. Vältä dominoivia, aggressiivisia ihmisiä ja niitä, jotka imevät kaiken energian ja valon muilta.  

Suojaa mielesi melulta. Harjoittele hiljaisuutta. Harjoittele vetäytymistä hiljaisuuteen säännöllisesti. Vähennä tietoisesti häiritseviä ulkoisia ärsykkeitä, kuten ihmisjoukkojen hälinää, kovaäänistä musiikkia ja jatkuvaa tietokoneen, television tai sosiaalisen median katselua. Rajoita tietoisesti kännykän, television ja pelien ruutuaikaasi. Harjoittele hiljaisen hetken pitämistä aamulla ennen töihin menoa tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos se sopii sinulle, meditoi, kuuntele rauhoittavaa musiikkia tai lue rauhoittava kirja.

Ole tietoinen tavoista, joilla mielesi ja muistisi toimivat. Yritä olla rehellinen itsellesi äläkä piilota tuskallisia asioita tarpeettomasti mielesi kellareihin. Älä kuitenkaan anna mielestä kumpuavien syvien vesien hallita sinua, vaan hallitse niitä itse. Synkkä mielenvirta saa meidät helposti muistamaan vain surullisia asioita ja mielemme masentuu. Vältä soutamista näissä virroissa.

Älä pelkää yksinäisyyttä. Se voi olla voimaannuttavaa ja antaa sinulle aikaa ymmärtää itseäsi paremmin. Älä kuitenkaan anna yksinäisyyden vangita sinua. Kiinnitä huomiota muihin ihmisiin ja osoita heille rakkautta ja huolenpitoa. Se on palkitsevaa.

Vältä huumeita ja alkoholia, koska ne ovat merkittävimpiä yksittäisiä masennuksen ja mielenterveysongelmien syitä.

Kaiken kaikkiaan, löydä voimaannuttavia asioita elämääsi. Ole optimistinen tulevaisuuden suhteen. Älä anna tulevaisuuden masentavien ja ahdistuneiden kuvien lannistaa sinua. Tee oma tulevaisuutesi. Hyväksy itsesi, usko omaan asiaasi. Sen sijaan, että aliarvioisit itseäsi ja mittaisit itseäsi muita vastaan, rakenna omaa itseäsi, itseluottamustasi.