Pojat ja miehet eivät kelpaa!

 Onnea miehet! Tänään on Kansainvälinen Miestenpäivä. Sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta miesten hyvinvoinnista ja miesten roolimalleista yhteiskunnassa.

Suomessa on puhuttu viime aikoina poikien ja miesten asemasta yhteiskunnassa. Tänään julkaistiin tutkimus, jossa todettiin, että pojille tehdään huomattavasti tyttöjä useammin päätös koulussa tarvittavasta tuesta. Tilaston koonnut Vertikal Oy:n tutkija kommentoi tulosta sanomalla, että poikien suurelle osuudelle tuen saajissa ei ole mitään selkeää selitystä, mitkään taustamuuttujat eivät selitä sitä. Siihen ei liity esim. suhteessa suurempi maahanmuuttajataustaisten osuus. Poikien suuri osuus tietyssä kunnassa ei korreloi minkään asian kanssa. Vaikuttaa siltä, että selittävänä tekijänä on lähinnä kunnan koulujen kulttuuri. Kun tehostetun ja erityisen tuen päätökset eivät perustu mihinkään selkeään kriteeristöön, pojat voivat joutua tehostetun tuen piiriin pojille tyypillisen käyttäytymisen perusteella, eivätkä välttämättä todellisten oppimisvaikeuksien takia. Tutkija kysyykin onko niin, että pojille tyypillistä käyttäytymistä suvaitaan kouluissa huonosti? Näyttää siltä, että kouluihin on luotu järjestelmä, jossa pojat näyttäytyvät epä­onnistujina: ”Pojat leimataan ongelmaksi”.

Helsingin yliopiston tutkija Harry Lunabba kritisoi nykyistä koulua sukupuolisokeudesta. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei ole sukupuolisensitiivinen eikä huomioi riittävästi erilaisia taustatekijöitä, jotka voivat vaikuttaa koulumenestykseen. Pojat nähdään pikemminkin ongelmana kuin voimavarana. Poikien erityislaatuisuutta ja pojille ominaista käyttäytymistä ei ymmärretä eikä osata. Seurauksena on, että pojat eriytetään erityisluokkiin ja heille annetaan opetuksen tukea, vaikka heillä ei olisikaan oppimisvaikeuksia. ”Poikien kiinnostuksen kohteet nähdään usein negatiivisessa valossa. Kun pojat tykkäävät pelata tietokonepelejä ja olla koneella, kauhistellaan ruutuaikaa. Samaan aikaan tyttöjen kohdalla mietitään, miten heidät saisi innostumaan koodauksesta.”

Pojista puhuttaessa korostetaan edelleen usein etuoikeutettua maskuliinisuutta ja samalla unohdetaan, että pojat ovat myös haavoittuvia. ”Mietin sitä, että missä nämä koulujen tukitoimia saavat pojat kokevat onnistumisen tunteita? Ehkä jossain koulun ulkopuolella.”

Pojat saavuttavat koulukypsyyden tyypillisesti tyttöjä myöhemmin. Esimerkiksi vielä yläasteella itseohjautuvuus voi olla monelle pojalle hankalaa, eli he hyötyisivät aikuislähtöisemmästä opetuksesta. Muutenkin Lunabban tutkimuksissa todettiin, että pojat pitävät enemmän aikuismaisesta lähestymisestä ja kurinpidosta, ei ”lässytyksestä”.

Poikia kohtaan sokeassa koulumaailmassa poikien suoritukset jäävät heikommiksi kuin tyttöjen. Se näkyy lukioon päässeiden osuuksissa ja korostuu vielä korkeakoulujen oppilasvalinnoissa. Naisistuminen on selkeä trendi koulutettujen keskuudessa.

 

Nuorten miesten kriisi

V. 2011 Philip Zimbardo piti TED -puheen nimeltä "The Demise of Guys" (https://www.youtube.com/watch?v=FMJgZ4s2E3w).  "Demise" viittasi tässä siihen, että nuoret miehet ja pojat ovat ”häviävä luonnonvara”, miehet ”jäävät jälkeen”. Poikien ja nuorten miesten uusi sukupolvi on ujo, emotionaalisesti syrjäytynyt, eikä välttämättä pysty navigoimaan tosielämän kontakteissa ja kouluun ja työllisyyteen liittyvissä tilanteissa.

Vuonna 2015 tohtori Warren Farrell käsitteli TED -puheessaan (https://www.youtube.com/watch?v=Qi1oN1icAYc ) poikien kriisiä (”Boy Crisis”). Hän sanoi, että nuorten miesten kriisin ykkössyy on isän puuttuminen perheestä ja ylipäätään pojan elämästä. ”Poikien kriisi” asuu siellä, missä isät eivät asu (https://www.youtube.com/watch?v=lAqCISsZEM4&list=WL&index=1). "Isättömät" pojat kokevat, että heillä ei ole elämässään vahvoja rakenteita tai kurinalaisuutta, koska yleensä isät ovat yleensä enemmän rajojen asettajia lapsen elämässä, kun taas äidit ovat yleensä suuntautuneet enemmän empatiaan.

Toinen syy poikien kriisiin liittyy paljolti siihen, että pojat siirtyvät isättömästä kodista koulumaailmaan, jossa ei ole miehen malleja, miesopettajia. Tiedetään, että pojat pärjäävät keskimäärin paremmin, kun opettajana on mies. YK:n maailmanlaajuinen tutkimus paljasti, että koulun naisistuminen on myötävaikuttava tekijä poikien ongelmiin.

Kolmas syy poikien kriisiin on elämän merkityksellisyyden puute. Warren Farrellin mukaan feministinen liike on myötävaikuttanut siihen, että tyttöjen yhteiskunnallinen merkittävyys on laajentunut aikaisemmasta eli perheenäitinä olemisesta ja lasten kasvattamisesta. Mutta samaan aikaan pojille ei ole löytynyt vastaavanlaista yhteiskunnallista merkityksellisyyttä. Paitsi se, mikä miehen roolille on aina annettu eli ansaita rahaa tai vaihtoehtoisesti olla häviäjä, ”loser”.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

On selvää, että yksi tärkeimmistä tehtävistä on vahvistaa isien ja mieshahmojen roolia yleensä perheissä ja poikien elämässä.Toinen tärkeä seikka on pojille ominaisten identiteettien omaksuminen ja korostaminen kouluissa. Kolmas tekijä on selvittää poikien toiveet ja tavoitteet, selvittää mikä heitä huolettaa ja mihin he ovat pettyneitä.Toisin sanoen on perehdyttävä pojan ja nuoren miehen maailmaan.Tätä lähestymistapaa ei tarvitse ulkoistaa ammattilaisille, vaan sen pitäisi olla heidän lähellään olevien ihmisten tehtävä. Meidän pitäisi tunnustaa ja tukea poikien ja miesten maskuliinisuutta.