HS kirjoitti 6.6. suomalaisesta Anna-Katri Räihästä, joka oli käynyt kaikissa maailman maissa (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009605253.html). Räihä on paitsi ensimmäinen suomalainen nainen, myös nuorin pohjoismainen nainen, joka on käynyt kaikissa maailman maissa. Tämä hieno suoritus ei kuitenkaan herättänyt ylistystä Hesarin toimituksessa, vaan 9.6. lehti kirjoitti kriittisen artikkelin (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009640314.html). Lehden mukaan suomalaiset kuuluvat maailman ahkerimpiin matkustajiin. ”Compensaten vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala ihmettelee tapaa, jolla somessa ja perinteisessäkin mediassa ihaillaan elämäntapaa, joka on kestämätön.”
Räihä itse työssään arvioi esimerkiksi energia- ja infrastruktuurihankkeiden ympäristövaikutuksia, laatii vastuullisuusarviointeja ja laskee eri tekijöiden hiilijalanjälkeä. Räihä toteaa, että ”Se, että yksityiset ihmiset lopettaisivat lentämisen, ei ratkaise ilmaston lämpenemisen ongelmaa”. Lentoliikenne tuottaa alle 4 prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä. Lentokoneilla kuljetetaan myös rahtia ja liikematkailijoita. ”Matkailu luo työpaikkoja ja vahvistaa paikallista taloutta. Turismin tuomien tulojen myötä voidaan myös kehittää paikallista infrastruktuuria.” Räihä kertoo itse suosivansa matkoillaan paikallisia palveluja. ”Pyrin siihen, että rahani menevät suoraan paikallisille, eivätkä välikäsien kautta isoille kansainvälisille firmoille.”
Hesarin sormenheristelyartikkeli kuvaa tämänhetkistä ilmastokeskustelua erinomaisesti:
Se on arkkityyppinen esimerkki siitä, kuinka ilmastokysymyksissä voidaan olla täysin vastakkaista mieltä, perustellusti. Mitään yhtä totuutta ei ole, vaikka meille on yritetty sellaista väittää. Ympäristöön vaikuttavat seikat ovat paljon monimutkaisempia kuin edistyneidenkin tutkimuslaitosten laskelmat esittävät. Nyt hallituksen kokoajat käyttivätkin myös muita ilmastoasiantuntijoita kuin niitä, joita yleensä eniten on Suomessa päästetty ääneen.
Toiseksi se on esimerkki siitä, kuinka Suomessa vallalla oleva ilmastopolitiikka on liian yksisilmäistä. Ilmastopolitiikka on ollut talousvihamielistä Se ei ota huomioon ilmastopolitiikan ja talouspolitiikan välistä kytköstä, ihmisen toiminnan taloudellisia ulottuvuuksia. Tässä tapauksessa esimerkiksi sitä, miten tärkeä tulolähde turismi on kehittyville maille. Näiden maiden kehitykselle on paljon tärkeämpää saada nyt talous jaloilleen ja sitä kautta hyvinvointia ja kunnollista yhteiskunnan perusstruktuuria. Se ei tapahdu vihreään siirtymään pakottamalla. Liian nopea vihreä siirtymä heille tarkoittaisi turismin lopettamista lentämisen hankaloittamisen kautta, halvan fossiilisen energian hylkäämistä ja kalliin vihreän energian struktuurin rakentamista.
Kolmanneksi se on malliesimerkki syyllistämisestä. Syyllistämisellä voidaan saada jotkut luopumaan lentämisestä, juurimaan kurtturuusuja ja lupiineja, sammuttamaan valojaan tunniksi kerran vuodessa. Mutta mitään suuria muutoksia sillä ei yhteiskunnassa saada aikaan.
