Degrowth - mitä se on?

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoitti 16.11.2023 kolumnissaan tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta: talouskasvun hinnasta. Hänen mukaansa radikaalit ympäristöaktivistit puhuvat kasvun jälkeisestä taloudesta. Hiilamon mukaan se on vaarallinen utopia, joka muistuttaa kommunismin epäonnistuneita yhteiskuntakokeiluita.

60- ja 70-luvulla kommunismin tavoite on luoda parempi maailma romuttamalla luokkayhteiskunta. Kommunistit ajattelivat, että tavallisten ihmisten onnen tiellä on kapitalismi ja omistava luokka, joka pyrki vain riistoon ja oman hyvinvointinsa pönkittämiseen enemmistön kustannuksella. Hiilamon mukaan marxilainen analyysi perustui osin tosiasioihin: riistokapitalismi ja kolonialismi synnyttivät kärsimyksiä. Juuri siksi monet tuon ajan koulutetut ihmiset kiinnostuivat kommunismista.

Nyt esiin noussut degrowth-liike, toiselta nimeltään kasvun jälkeinen eli post-growth -liike, toistaa tätä samaa agendaa: se syyttää kapitalismia luonnon tuhoamisesta, ja esittää ratkaisuksi kapitalismin romuttamista, koska rikkaiden maiden talouskasvu uhkaa maapallon tulevaisuutta.

Liike myös väittää, että korkean tulotason maiden pitäisi lopettaa talouskasvun tavoittelu ja aloittaa ns. kasvun jälkeinen talouspolitiikkaa. Sen periaatteita ovat riittävyys, tasa-arvo ja hyvinvointi. Kuten Hiilamo kirjoittaa, keinot ovat radikaaleja: lentämisestä, yksityisautoilusta, pikamuodista, aseista, risteilyistä ja huviloista, teollisesta liha- ja meijerituotannosta luopuminen, tulo- ja varallisuuserojen kaventaminen sekä säätämällä enimmäistulo. Kuulostaako tämä kommunismilta? Kyllä.

Itse olen sitä mieltä, että on epärealistista ajatella, että talouksien kasvun hillitseminen edellä mainitulla kommunismin keinovalikoimalla parantaisi yhteiskuntien hyvinvointia millään tavalla. Se ei tehnyt sitä 20- tai 30-luvulla eikä 60 – ja 70-luvulla, eikä missään maassa missä sitä on kokeiltu.

Talouden kasvu on välttämätöntä hyvinvoinnin takaamiseksi jatkossakin. Päinvastainen kehitys johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen. Taloudellinen kasvu luo pohjan sille, että voidaan rakentaa myös järkevää ekologista struktuuria yhteiskuntaan.  Tässä ns. vihreässä siirtymässä on kyse uusista työpaikoista, investoinneista jne.

Minusta degrowth-liike vain paljastaa, mistä luonnonsuojeluliikkeessä perimmältään on kysymys. Radikaali luonnonsuojeluaate, samoin kuin rauhanliike, pasifismi, radikaali feminismi, ateismi ym. – ovat pohjimmiltaan samaa post-kommunistista  agendaa. Sen tarkoituksena ei ole lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja rauhaa. Ei. Sen tarkoituksena on hajottaa läntinen, markkinatalouteen perustuva järjestelmä. Agendaan kuuluu hajottaa länsimaisten yhteiskuntien energiainfrastruktuuri, horjuttaa niiden sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, murtaa niiden henkinen selkäranka, ja sokeuttaa ne eurooppalaisen aatehistorian suhteen.  Agendan tarkoituksena on luoda epäyhtenäinen, riitainen ja heikko läntinen järjestelmä, joka lopulta romahtaisi.

Länsimaissa on oltu tähän asti liian sinisilmäisiä.

Symboleilla on väliä

Hallitus antoi 31.8.2023 tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi. Tiedonannossa mainitaan mm., että selvitetään mahdollisuudet ainakin natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisointiin, kun niitä käytetään aatteiden edistämistä tavoitellen.

Symbolit edustavat ideologiaa, ne ovat sen tunnusmerkkejä. Ideologian tunnusmerkeillä voidaan symbolisesti kuvata aatteen sisältöä. Symbolin avulla voidaan kohottaa ihmisten mieliä aatteen puolesta ja siten lisätä voimaa aatteen taakse.

Hakaristi on ikivanha, monissa kulttuureissa esiintynyt uskonnollinen merkki. Merkki yleistyi 1800-luvun lopun Euroopassa kansallismielisissä piireissä, ja se omaksuttiin kuvaamaan arjalaisen rodun ylemmyyttä. Sitä alkoivat  1900-luvun alun Saksassa käyttää antisemitistiset nationalistit ja kansallissosialistit omana merkkinään. Se symboloi aatetta, joka rotuhygienian nimissä tuhosi puhtaalle rodulle ”epäkelpoja aineksia”, kuten vammaisia tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Se tuhosi kuusi miljoonaa juutalaista Euroopassa. Hakaristi ei siis ole mikä tahansa merkki. Symboli on toisen maailmansodan jälkeen kielletty monissa maissa.

Sirppi ja vasara ovat kommunismin symboli. Ne symboloivat maaseudun työläisten ja tehdastyöläisten liittoa. Symboli oli käytössä Neuvostoliitossa 1920-luvulta lähtien. Kaikkialla maailmassa se on kommunistien käyttämä tunnus ja aatteen merkki. Sirppi ja vasara symboloivat aatetta, jonka nimissä n. kaksi miljoonaa ihmistä joutui vuosina 1937–1939 Neuvostoliitossa terrorin uhriksi. Kommunismi hallitsi kansalaisten mielipiteenvapautta, ajattelua, tiedonkulkua ja liikkumisvapautta kaikkialla itäisen Euroopan Neuvostovaltioissa aina 1990-luvun alkuun saakka. Se rakennutti konkreettisen muurin näiden ja länsimaiden väliin. Se ei siis ole vapauden ja yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden symboli.

On hyvä, että näiden symbolien käytölle asetetaan suomalaisessakin yhteiskunnassa rajat. Ne eivät ole mitä tahansa merkkejä, vaan ne edustavat historiassaan arvoja, jotka johtivat demoniseen terroriin ja sortoon ja sanoin kuvaamattomaan inhimilliseen kärsimykseen.