Maapallo on kuolemassa – mennään marssimaan!

V. 2016 mediassa kohistiin National Geographic-lehden uutisesta, että puolet Ison valliriutan koralleista on kuollut (https://yle.fi/a/3-10348763). Kuitenkin Australian merentutkimusinstituutti uutisoi v. 2021, että korallien määrät ovat kasvaneet ennätyslukemiin (https://www.aims.gov.au/reef-monitoring/gbr-condition-summary-2020-2021)!

Jääkarhujen on ennustettu kuolevan jäätiköiden vähentyessä. Viimeisimpien havaintojen mukaan jääkarhut ovatkin pärjänneet hyvin. Tutkijan mukaan jääkarhu on osoittanut kykynsä sopeutua.”Olot ovat niille yhä tyydyttävät, koska ne tarvitsevat jäätä vain osan vuodesta.” Tutkijan mielestä ilmastonmuutoksen aiheuttaman kärsimyksen symboliksi saattaisikin sopia paremmin joku muu eläin (https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000010445632.html ).

Hiilidioksidia pidetään tärkeimpänä syynä maapallon lämpötilan nousulle. Tosiasiassa hiilidioksidia tärkeämmiksi 2000-luvun lämpötilavaihtelujen selittäjäksi ovat osoittautuneet ENSO-ilmiö (merivirtojen aiheuttamat lämpenemiset ja jäähtymiset), ilmaston lämpötilojen pitkän aikavälin (vuosikymmenien – vuosituhansien) oskillaatiot sekä auringon lyhytaaltoisen säteilyn aiheuttamat vaikutukset (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila/on-se-ilimoja-pidellyt-maapallon-lampotilassa-ei-mitaan-ihmeellista/).

WWF:n mukaan metsiä häviää maapallolta ennätysvauhtia (https://wwf.fi/uhat/metsakato/ ). Kuitenkin tutkimuksen osoittavat, että metsien määrä on kasvanut useilla alueilla maapallolla ja maapallo tosiasiallisesti vihertyy (https://www.is.fi/tiede/art-2000006257007.html , https://yle.fi/a/3-11925580).

Vihreät ovat jo ennen varsinaisen puolueen perustamista marssineet ydinvoimaa vastaan (https://www.vihreat.fi/vihrea/ydinvoimaa-vai-ei-peppi-seppala-ja-kati-juva/). Perusteluna olivat ydinvoimalan saasteet ja käytetyn uraanin loppusijoituksen ongelmat. Nyt ydinvoiman suosio on Energiateollisuuden mukaan ennätyskorkealla sekä meillä että maailmalla (https://energiamaailma.fi/energiasta/energiantuotanto/ydinvoima/).

Ajat muuttuvat ja maailma muuttuu. Se mikä aikaisemmin oli hälytysmerkki, osoittautuikin vääräksi hälytykseksi. Monet keskeiset ilmastoalarmismin triggerit ovat menettäneet merkityksensä. Maapallon ilmasto on niin valtavan monimutkainen kokonaisuus, että mikään tutkimus ei pysty aukottomasti kontrolloimaan kaikkia siihen vaikuttavia osatekijöitä samanaikaisesti ja toteamaan todenpitäviä syy-seuraussuhteita.

Siksi on surullista, että ilmastoalarmistit ovat saaneet puhaltaa maailmanlopun pasuunoihin niin pitkään. Ei siksi ole ihmeellistä, että lasten ja nuorten ahdistuneisuushäiriöt ovat kasvaneet merkittävästi. Nuorista 76 % kokee huolta ilmastonmuutoksen ja 65 % luonnonkatastrofien uhkiin liittyen https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/nuorten-ahdistuneisuus-on-lisaantynyt-merkittavasti/ . Tällainen ahdistuksen lisääminen ei ole kenenkään edun mukaista. Ilmastoahdistus ei auta ketään, ja varsinkin jos siihen ei aina ole edes riittäviä perusteita ja perusteet ovat tutkimustiedon valossa ristiriitaisia. Suomessa valtamediat yhdessä Greenpeacen, Elokapinan ja vastaavien organisaatioiden kanssa (https://www.ilmastotoiminta.fi/jarjestot-ja-liikkeet/) ovat pääasiassa vastuussa ilmastoalarmismin kiihdyttämisestä ja ihmisten ahdistuksen lisäämisestä.

Vaikuttaminen – mikä oikeastaan on vaikuttavaa?

https://www.youtube.com/watch?v=zJdqJu-6ZPo&t=23s Ilmastonmuutos on tieteellinen fakta. Miten se hoidetaan, perustuu – tai ainakin pitäisi perustua – tieteelliseen näyttöön, mutta myös rationaaliseen logiikkaan: se että minä sammutan valot asunnostani ei tule vaikuttamaan ilmastonmuutokseen mitenkään.

Muutos tehdään rationaalisin keinoin. Ei irrationaalisesti kuten heittämällä keittoa maalausten päälle tai istumalla kadulla estämässä autojen kulkua. Sitä ei tehdä sammuttamalla valot tunniksi. Ydinsodan uhkaa vastaan ei taistella uittamalla kynttilälyhtyjä joessa aina elokuun alussa. Ilmastonmuutoksesta huolestuneen itkuisen lapsen esiintyminen valtionpäämiehille ei ole rationaalista.  Nämä kaikki ovat demonstraatioita, tunteeseen vaikuttavia mielenilmauksia. Niillä on korkeintaan merkitystä huomion herättämiseksi, mutta ennen kaikkea oman mielen rauhoittamiseksi; ”olen tehnyt jotakin asian hyväksi”.

Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen pyrkimällä Net Zero -tavoitteeseen ei ole rationaalista. Kuten Konstantin Kisin tuossa videolla esittää, se johtaisi kehittyvien maiden katastrofaaliseen köyhtymiseen ja nälänhätään. Kukaan ei vapaaehtoisesti halua köyhtyä tai lastensa menehtyä aliravitsemukseen. Me kehittyneissä maissa voimme lämpimissä asunnoissamme ja jääkaappi täynnä ruokaa kyllä vaatia tällaista. Ja heti – niin kuin Greta Thunberg vaatii. Meillä on varaa rakentaa tuuli- ja aurinkovoimaloita. Mutta jos intialaisilta tai kiinalaisilta tai Afrikan maiden asukkailta nyt kysyttäisiin, he kieltäytyisivät Net Zero vaihtoehdosta. Ja aivan syystä kyllä.

Mikä sitten on vaikuttavaa?  Kuten Kisin sanoo, siihen on kolme keinoa ”tehdä työtä, luoda uutta, rakentaa”. Pelkkä retoriikka ja mielen osoittaminen ei johda mihinkään, vain työn tekeminen ja ratkaisujen etsiminen, puolueeton tutkimus ja uuden luominen johtavat.

Ahdistusta vai tulevaisuudenuskoa?

Viime aikojen tapahtumat, sota, taloudellinen epävarmuus ja taloudelliset ongelmat sekä ympäristökysymyksiin liittyvät ongelmat ovat lisänneet ihmisten ahdistuksen tunnetta - varsinkin nuorilla. Tämä on tietysti helposti ymmärrettävää, kun sosiaalinen media, lehdet, uutis- ja ajankohtaislähetykset ovat täynnä toinen toistaan ahdistavampia uutisia. Kolme vuotta globaalisti ennennäkemätöntä tartuntatautipandemiaa ja vuosi sotaa Euroopassa ovat kuluttaneet ihmisten resilienssiä. Mitään tällaista globaalia poikkeustilaa ei ole koettu sitten toisen maailmansodan. Osaltaan ahdistuksen lisääntymiseen vaikuttaa myös se, että ihmiset elävät entistä ahdistavammassa ärsykeympäristössä, jota videopelit, elokuvat ja somesisällöt voivat ruokkia.

Akatemiatutkija Salmela-Aron tutkimuksessa (https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2022.101887) todettiin, että Suomessa nuoret saavat hyödynnettyä ahdistuksen ja huolen ilmastonmuutoksesta toimintaan, jolla ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Negatiiviset ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet kuten ahdistus ja huoli lisäävät kuitenkin myös mielenterveyshaasteita. Toiminta ei kokonaan poista ahdistusta. Sosiaalisen tai muun median vaikutus ilmastoahdistukseen ja huoleen sekä toimintaan on merkittävä.

Sinänsä tämä ahdistuneisuus ei ole mitään uutta. Kaikkina aikoina erityisesti nuoret ovat olleet ahdistuneita ajankohtaisista ilmiöistä. 60-luvulla ihmisiä ahdisti ydinsodan vaara, sittemmin puheet energian loppumisesta tai ylikansoittumisesta ja nyt uutiset sodasta, energiapulasta, hintojen noususta ja ilmastonmuutoksesta.

Olisi kuitenkin hyvin tärkeää ymmärtää, että vaikka ahdistus voi toimia jonkinlaisena motivaattorina, se ei ole välttämättä rakentavaa eikä sillä tavoin normaalia ihmiselle, että sitä voisi pitää ihannoitavana tai tavoiteltavana tilana. Globaalin ahdistuksen lisäämisestä Greta Thunbergin tavoin ei ole tosiasiallisesti mitään hyötyä, vaan päinvastoin; erityisesti voimakkaalle ahdistukselle alttiit henkilöt eivät kykene toimimaan rationaalisesti, vaan voivat passivoitua ja masentua. Sen takia olisikin pyrittävä siihen, että viestinnässä ja myös sosiaalisen median sisällössä otettaisiin huomioon ihmisten erilainen kyky vastaanottaa viestejä ja reagoida niihin. Uutisten ja median tuottajat ovat vastuussa siitä mitä ihmisille välitetään. Ahdistuksen ja pelon lisääminen ei palvele juuri ketään muita kuin klikkiotsikoita tekevää journalismia. Iltapäivälehtien lööpit voi laittaa piiloon (https://yle.fi/a/3-12338642).

Paitsi, että pelko ja ahdistus ovat sinänsä useimmiten hyödyttömiä taakkoja ihmiselle, monet pelon aiheet ovat myös osoittautuneet turhiksi ajan myötä: sähkön, kaasun ja bensiinin hinta, työllisyys jne. Eli näköalat eivät ole läheskään niin pessimistiset kuin klikkijournalismi meille viestittää. Näkisinkin, että ihmisten pitäisi suhtautua valoisammin tulevaisuuteen. Olisi tärkeää kaikesta huolimatta luoda tulevaisuudesta positiivista kuvaa, ja antaa ihmisille toivoa ja valoisuutta.  Olisi tärkeää, että ihmiset kykenisivät näkemään tulevaisuuteen ja uskomaan siihen ja rakentamaan tulevaisuutta optimistisesti. Sotia, erilaisissa kulkutauteja ja taloudellista ahdinkoa on tullut ja mennyt kautta ihmiskunnan historian ja tulee jatkossakin. Jos optimismi saisi enemmän jalansijaa ihmisten ajattelussa, se olisi rakentama voima ja voisimme rakentaa hyvää tulevaisuutta yhteiskunnalle. Tulevaisuudenuskon rakentaminen on paljon hyödyllisempää kuin lamaannuttava pelottelu.

Informaatioleikkiä ilmastonmuutoksella

Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja Pasi Huovinen kirjoitti Kauppalehdessä 5.9.2019 että ilmastonmuutokseen liittyviä juttuja julkaistaan mediassa massoittain. Ja riippuen jutun aiheesta, ei julkaisu juuri näytä kulkevan minkäänlaisen seulan tai lähdekritiikin kautta. Hän toivoi juttuihin enemmän lähdekritiikkiä ja suhteellisuudentajua. Hän esimerkiksi toteaa, että luonnonmullistukset kuten tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa arvaamattomasti ilmastoon. Ihmisten päästöt eivät ole ainoa ilmaston tilaan vaikuttava tekijä. Tämä on päivän selvää ilmastotieteilijöille, mutta medialla ja sitä kautta suurella yleisöllä vaikuttaa olevan vaikeuksia pitää tätä mielessä. 

Onkin hämmentävää kuinka paljon ilmastonmuutoshype on vallannut tilaa mediassa ja somessa lyhyessä ajassa. Jalkoihin ovat jääneet lähdekritiikki ja objektiivisuus. Ilmaston muuttuminen jos mikä on hyvin monitahoinen asia, eivätkä asiantuntijat missään mielessä ole siitä yhtä mieltä. Miten voisivatkaan kun esimerkiksi maapallon (!) lämpötilan mittaamisessakin on otettava huomioon mittaustulosten laajat luottamusvälit. Ja vielä jos asiantuntija – tai kuka tahansa - uskaltaa kyseenalaista ilmastonmuutoshypetyksen, hänet teilataan enemmän tai vähemmän julkisesti.

Ilmastoahdistuksen sijaan itse kärsin siitä, että erityisesti lapsia ja nuoria ahdistetaan tällä vaikealla makrotason ongelmalla. Kun somevaikuttajat ja julkkiksetkin helposti menevät mukaan ajan ilmiöihin, on selvää, että ahdistus leviää helposti ihmisiin, joilla ei käytännössä ole mahdollsuutta käsitellä asiaa omassa mielessään realistisesti. En esimerkiksi kovin korkealle arvosta sitä, että lapsille kerrotaan ainoan oikean matkustustavan Amerikkaan olevan purjehtiminen (joka siis vaatii paljon polttoaineella tapahtuvaa apujoukkojen ja materiaalien kuljetusta, materiaalien valmistusta yms.) ja että lentämisen kuuluukin aiheuttaa ahdistusta, jota tulisi jollakin tavalla kompensoida eli hyvittää. Kaikki kunnia Greta Thunbergille, mutta toivoisi että tempaus jäisi ainoaksi laatuaan. Ei tällä tavoin ratkaista (mahdollista) ilmastonmuutosta.

60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa nuorina kärsimme ydinsodan pelosta. Se oli sentään jotenkin realistinen pelko ja kuitenkin helposti käsitettävissä. Täytyy toivoa, että nykyajan lapset eivät kärsi kohtuuttomasti tästä ilmastohysteriasta. Pelko ei muuta ihmisiä, vaan tieto. Oikea tieto siis.