Kehitysmaiden ongelmat ovat länsimaiden syy?

Haitin ongelmat jatkuvat. Aseistetut jengit hallitsevat mm. Haitin pääkaupunkia lähes kokonaan. Maassa ei ole infrastruktuuria eikä toimivaa hallitusta. Maailman ruokaohjelman mukaan miljoonat ihmiset ovat nälänhädän vaarassa.

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen totesi 13.3. Ylen Aamussa, että ” Haiti oli ensimmäinen maa, jossa orjat vapauttivat itsensä. Ikään kuin kostoksi tästä, osoittaakseen, että orjien vapauttaminen ei kannata, ulkovallat laittoi Haitille kaikenlaisia kostotoimenpiteitä, jotka kesti kymmeniä vuosia. Ja näiden seurauksena maa on hyvin heikko valtio.”

Teivainen edustaa vasemmistolaisesti ajattelevia intellektuelleja, jotka ovat omaksuneet vuosikymmenten ajan tämän ”mantran”: ulkovallat (erityisesti siis länsimaat) ovat omalla toiminnallaan halvauttaneet maiden kehityksen. Kolonialismi, orjakauppa, luonnonvarojen riistäminen jne.

Magatte Wade on syntyjään senegalilainen yrittäjä ja tunnettu luennoitsija ja influensseri. Hän on kommentoinut Afrikan köyhien maiden kehitystä ja tilaa. Hänen mielestään 1800–1900-luvun kolonialismi ei ole syy siihen kuinka huonossa jamassa Afrikan maat nyt ovat. Syy on maissa itsessään. Tärkein syy on marxismi-sosialismi, johon maat ovat turvautuneet itsenäistyessään. Hänen mukaansa kaikki 60-luvulla itsenäistyneiden Afrikan maiden johtajat olivat sosialisteja tai osa jopa kommunisteja. Sosialistinen järjestelmä ei rakentanut hyvinvointia Afrikassa niin kuin se ei ole tehnyt muuallakaan. Koska yrittäjyyttä ei ole, maiden talous ei ole terveellä pohjalla.

Ongelmissa olevia maita tulee auttaa, ja auttajina ovat ne, joilla on rahaa ja ruokaa ja apuvoimia lähetettäväksi. Mutta mailla itsellään on vastuu siitä, että ne tekevät parhaansa, jotta olot paranisivat.

Kehittyvät maat, Haiti mukaan lukien, ovat itse vastuussa oman maansa kehityksestä. Länsimaat ovat aina 60-luvulta lähtien  - ja jo 1800-luvun lopun kristillisestä lähetystyöstä lähtien – yrittäneet auttaa kehittyviä maita jaloilleen. On annettu rahaa, järjestetty asiantuntijoita infrastruktuurin rakentamiseen, annettu ruoka-avustusta jne. Silti maat eivät ole päässeet jaloilleen tämän yli 60 vuoden ajanjakson aikana. Eivätkä pääsekään, jos länsimaat syyttävät itseään koko ajan ja syytävät vain lisää ja lisää apua välittämättä ollenkaan siitä, mikä maan sisäinen tilanne on. Monissa Afrikan maissa  - ja myös Haitissa -  on valtaa pitävillä kyllä rahaa aseistaa nuoria miehiä omiin sotajoukkoihinsa, usein Venäjän tai Kiinan taustavaikuttamisen avulla, mutta ei asukkaiden hyvinvoinnin takaamiseen. Mailla itsellään on vastuu omien kansalaistensa hyvinvoinnista, valtion rakentamisesta ja infrastruktuurin luomisesta. Sitä vastuuta ei voi paeta vuosikymmenestä toiseen syyttämällä länsimaita riistämisestä ja kolonialismista. Sen tunnustaminen olisi ensi askel rauhanomaisen yhteiskunnan rakentamiseksi kehittyviin maihin.

Degrowth - mitä se on?

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoitti 16.11.2023 kolumnissaan tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta: talouskasvun hinnasta. Hänen mukaansa radikaalit ympäristöaktivistit puhuvat kasvun jälkeisestä taloudesta. Hiilamon mukaan se on vaarallinen utopia, joka muistuttaa kommunismin epäonnistuneita yhteiskuntakokeiluita.

60- ja 70-luvulla kommunismin tavoite on luoda parempi maailma romuttamalla luokkayhteiskunta. Kommunistit ajattelivat, että tavallisten ihmisten onnen tiellä on kapitalismi ja omistava luokka, joka pyrki vain riistoon ja oman hyvinvointinsa pönkittämiseen enemmistön kustannuksella. Hiilamon mukaan marxilainen analyysi perustui osin tosiasioihin: riistokapitalismi ja kolonialismi synnyttivät kärsimyksiä. Juuri siksi monet tuon ajan koulutetut ihmiset kiinnostuivat kommunismista.

Nyt esiin noussut degrowth-liike, toiselta nimeltään kasvun jälkeinen eli post-growth -liike, toistaa tätä samaa agendaa: se syyttää kapitalismia luonnon tuhoamisesta, ja esittää ratkaisuksi kapitalismin romuttamista, koska rikkaiden maiden talouskasvu uhkaa maapallon tulevaisuutta.

Liike myös väittää, että korkean tulotason maiden pitäisi lopettaa talouskasvun tavoittelu ja aloittaa ns. kasvun jälkeinen talouspolitiikkaa. Sen periaatteita ovat riittävyys, tasa-arvo ja hyvinvointi. Kuten Hiilamo kirjoittaa, keinot ovat radikaaleja: lentämisestä, yksityisautoilusta, pikamuodista, aseista, risteilyistä ja huviloista, teollisesta liha- ja meijerituotannosta luopuminen, tulo- ja varallisuuserojen kaventaminen sekä säätämällä enimmäistulo. Kuulostaako tämä kommunismilta? Kyllä.

Itse olen sitä mieltä, että on epärealistista ajatella, että talouksien kasvun hillitseminen edellä mainitulla kommunismin keinovalikoimalla parantaisi yhteiskuntien hyvinvointia millään tavalla. Se ei tehnyt sitä 20- tai 30-luvulla eikä 60 – ja 70-luvulla, eikä missään maassa missä sitä on kokeiltu.

Talouden kasvu on välttämätöntä hyvinvoinnin takaamiseksi jatkossakin. Päinvastainen kehitys johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen. Taloudellinen kasvu luo pohjan sille, että voidaan rakentaa myös järkevää ekologista struktuuria yhteiskuntaan.  Tässä ns. vihreässä siirtymässä on kyse uusista työpaikoista, investoinneista jne.

Minusta degrowth-liike vain paljastaa, mistä luonnonsuojeluliikkeessä perimmältään on kysymys. Radikaali luonnonsuojeluaate, samoin kuin rauhanliike, pasifismi, radikaali feminismi, ateismi ym. – ovat pohjimmiltaan samaa post-kommunistista  agendaa. Sen tarkoituksena ei ole lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja rauhaa. Ei. Sen tarkoituksena on hajottaa läntinen, markkinatalouteen perustuva järjestelmä. Agendaan kuuluu hajottaa länsimaisten yhteiskuntien energiainfrastruktuuri, horjuttaa niiden sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, murtaa niiden henkinen selkäranka, ja sokeuttaa ne eurooppalaisen aatehistorian suhteen.  Agendan tarkoituksena on luoda epäyhtenäinen, riitainen ja heikko läntinen järjestelmä, joka lopulta romahtaisi.

Länsimaissa on oltu tähän asti liian sinisilmäisiä.