Vaikuttaminen – mikä oikeastaan on vaikuttavaa?

https://www.youtube.com/watch?v=zJdqJu-6ZPo&t=23s Ilmastonmuutos on tieteellinen fakta. Miten se hoidetaan, perustuu – tai ainakin pitäisi perustua – tieteelliseen näyttöön, mutta myös rationaaliseen logiikkaan: se että minä sammutan valot asunnostani ei tule vaikuttamaan ilmastonmuutokseen mitenkään.

Muutos tehdään rationaalisin keinoin. Ei irrationaalisesti kuten heittämällä keittoa maalausten päälle tai istumalla kadulla estämässä autojen kulkua. Sitä ei tehdä sammuttamalla valot tunniksi. Ydinsodan uhkaa vastaan ei taistella uittamalla kynttilälyhtyjä joessa aina elokuun alussa. Ilmastonmuutoksesta huolestuneen itkuisen lapsen esiintyminen valtionpäämiehille ei ole rationaalista.  Nämä kaikki ovat demonstraatioita, tunteeseen vaikuttavia mielenilmauksia. Niillä on korkeintaan merkitystä huomion herättämiseksi, mutta ennen kaikkea oman mielen rauhoittamiseksi; ”olen tehnyt jotakin asian hyväksi”.

Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen pyrkimällä Net Zero -tavoitteeseen ei ole rationaalista. Kuten Konstantin Kisin tuossa videolla esittää, se johtaisi kehittyvien maiden katastrofaaliseen köyhtymiseen ja nälänhätään. Kukaan ei vapaaehtoisesti halua köyhtyä tai lastensa menehtyä aliravitsemukseen. Me kehittyneissä maissa voimme lämpimissä asunnoissamme ja jääkaappi täynnä ruokaa kyllä vaatia tällaista. Ja heti – niin kuin Greta Thunberg vaatii. Meillä on varaa rakentaa tuuli- ja aurinkovoimaloita. Mutta jos intialaisilta tai kiinalaisilta tai Afrikan maiden asukkailta nyt kysyttäisiin, he kieltäytyisivät Net Zero vaihtoehdosta. Ja aivan syystä kyllä.

Mikä sitten on vaikuttavaa?  Kuten Kisin sanoo, siihen on kolme keinoa ”tehdä työtä, luoda uutta, rakentaa”. Pelkkä retoriikka ja mielen osoittaminen ei johda mihinkään, vain työn tekeminen ja ratkaisujen etsiminen, puolueeton tutkimus ja uuden luominen johtavat.

Informaatioleikkiä ilmastonmuutoksella

Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja Pasi Huovinen kirjoitti Kauppalehdessä 5.9.2019 että ilmastonmuutokseen liittyviä juttuja julkaistaan mediassa massoittain. Ja riippuen jutun aiheesta, ei julkaisu juuri näytä kulkevan minkäänlaisen seulan tai lähdekritiikin kautta. Hän toivoi juttuihin enemmän lähdekritiikkiä ja suhteellisuudentajua. Hän esimerkiksi toteaa, että luonnonmullistukset kuten tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa arvaamattomasti ilmastoon. Ihmisten päästöt eivät ole ainoa ilmaston tilaan vaikuttava tekijä. Tämä on päivän selvää ilmastotieteilijöille, mutta medialla ja sitä kautta suurella yleisöllä vaikuttaa olevan vaikeuksia pitää tätä mielessä. 

Onkin hämmentävää kuinka paljon ilmastonmuutoshype on vallannut tilaa mediassa ja somessa lyhyessä ajassa. Jalkoihin ovat jääneet lähdekritiikki ja objektiivisuus. Ilmaston muuttuminen jos mikä on hyvin monitahoinen asia, eivätkä asiantuntijat missään mielessä ole siitä yhtä mieltä. Miten voisivatkaan kun esimerkiksi maapallon (!) lämpötilan mittaamisessakin on otettava huomioon mittaustulosten laajat luottamusvälit. Ja vielä jos asiantuntija – tai kuka tahansa - uskaltaa kyseenalaista ilmastonmuutoshypetyksen, hänet teilataan enemmän tai vähemmän julkisesti.

Ilmastoahdistuksen sijaan itse kärsin siitä, että erityisesti lapsia ja nuoria ahdistetaan tällä vaikealla makrotason ongelmalla. Kun somevaikuttajat ja julkkiksetkin helposti menevät mukaan ajan ilmiöihin, on selvää, että ahdistus leviää helposti ihmisiin, joilla ei käytännössä ole mahdollsuutta käsitellä asiaa omassa mielessään realistisesti. En esimerkiksi kovin korkealle arvosta sitä, että lapsille kerrotaan ainoan oikean matkustustavan Amerikkaan olevan purjehtiminen (joka siis vaatii paljon polttoaineella tapahtuvaa apujoukkojen ja materiaalien kuljetusta, materiaalien valmistusta yms.) ja että lentämisen kuuluukin aiheuttaa ahdistusta, jota tulisi jollakin tavalla kompensoida eli hyvittää. Kaikki kunnia Greta Thunbergille, mutta toivoisi että tempaus jäisi ainoaksi laatuaan. Ei tällä tavoin ratkaista (mahdollista) ilmastonmuutosta.

60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa nuorina kärsimme ydinsodan pelosta. Se oli sentään jotenkin realistinen pelko ja kuitenkin helposti käsitettävissä. Täytyy toivoa, että nykyajan lapset eivät kärsi kohtuuttomasti tästä ilmastohysteriasta. Pelko ei muuta ihmisiä, vaan tieto. Oikea tieto siis.