Kuinka suojella mielenterveyttä?

 On osoitettu, että mielenterveyden häiriöt ovat yleistyneet kaikkialla länsimaissa. Monet asiat uhkaavat mielenterveyttämme. Vaikeat tapahtumat ja traumat, sairaudet ja ikääntyminen voivat altistaa niille. Uutiset sodista ja ilmastonmuutoksesta voivat myös lisätä ihmisten alttiutta ahdistukselle ja masennukselle. Covid-pandemialla oli poikkeuksellisen voimakas vaikutus ihmisten mielenterveyteen.

Näissä olosuhteissa on tärkeää, että pystymme suojelemaan mieltämme. Se on mahdollista, mutta vaatii oppimista, sopeutumista ja tietoisia valintoja.

Suojele mieltäsi asioilta, joista mielelläsi on taipumus ahdistua. Vältä selaamasta väkivaltaista mediasisältöä, pelejä ja elokuvia sekä sosiaalista mediaa, jossa esitetään ahdistavaa, väkivaltaista tai muuten provosoivaa sisältöä. Vältä dominoivia, aggressiivisia ihmisiä ja niitä, jotka imevät kaiken energian ja valon muilta.  

Suojaa mielesi melulta. Harjoittele hiljaisuutta. Harjoittele vetäytymistä hiljaisuuteen säännöllisesti. Vähennä tietoisesti häiritseviä ulkoisia ärsykkeitä, kuten ihmisjoukkojen hälinää, kovaäänistä musiikkia ja jatkuvaa tietokoneen, television tai sosiaalisen median katselua. Rajoita tietoisesti kännykän, television ja pelien ruutuaikaasi. Harjoittele hiljaisen hetken pitämistä aamulla ennen töihin menoa tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos se sopii sinulle, meditoi, kuuntele rauhoittavaa musiikkia tai lue rauhoittava kirja.

Ole tietoinen tavoista, joilla mielesi ja muistisi toimivat. Yritä olla rehellinen itsellesi äläkä piilota tuskallisia asioita tarpeettomasti mielesi kellareihin. Älä kuitenkaan anna mielestä kumpuavien syvien vesien hallita sinua, vaan hallitse niitä itse. Synkkä mielenvirta saa meidät helposti muistamaan vain surullisia asioita ja mielemme masentuu. Vältä soutamista näissä virroissa.

Älä pelkää yksinäisyyttä. Se voi olla voimaannuttavaa ja antaa sinulle aikaa ymmärtää itseäsi paremmin. Älä kuitenkaan anna yksinäisyyden vangita sinua. Kiinnitä huomiota muihin ihmisiin ja osoita heille rakkautta ja huolenpitoa. Se on palkitsevaa.

Vältä huumeita ja alkoholia, koska ne ovat merkittävimpiä yksittäisiä masennuksen ja mielenterveysongelmien syitä.

Kaiken kaikkiaan, löydä voimaannuttavia asioita elämääsi. Ole optimistinen tulevaisuuden suhteen. Älä anna tulevaisuuden masentavien ja ahdistuneiden kuvien lannistaa sinua. Tee oma tulevaisuutesi. Hyväksy itsesi, usko omaan asiaasi. Sen sijaan, että aliarvioisit itseäsi ja mittaisit itseäsi muita vastaan, rakenna omaa itseäsi, itseluottamustasi.

Saako Jumalaa pilkata?

Ruotsi on joutunut islamilaisten maiden vihan kohteeksi, kun Ruotsissa on poltettu Koraani. Polttaja on itse kristitty ja hän perusteli tekoaan sillä, että Koraani on vaarallinen Ruotsin yhteiskunnalle ja se pitäisi kieltää.

Ruotsissa on aikaisemmin ollut laki jumalanpilkasta 1500-luvulta lähtien (https://www.eurel.info/spip.php?rubrique542&lang=en). Myöhemmin Ruotsin lainsäädännössä ei enää pidetty tarpeellisena suojella uskontoa syrjinnältä, vaan uudessa laissa vuodelta 2002 kielletään syrjintä mm. kansallisuuden, rodun, ihonvärin ja seksuaalisuuden perusteella. Ruotsissa uskontoa pidetään ihmisten yksityisasiana, johon yhteiskunnan ja lainsäädännön ei pidä puuttua. Siten varsinaista jumalanpilkkaa ei siellä pidetä rangaistavana.

Suomessa on edelleen voimassa laki uskonrauhan rikkomisesta (RikosL 17, 10 §). Sen mukaan uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy, mikäli julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä (..) kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä.

Tuntuu omituiselta, että uskonto, joka on monille ihmisille hyvin tärkeä ja henkilökohtainen asia, ei olisi yhteiskunnan suojeluksen alaisena. Mielestäni on tärkeää, että kaikkea hengellisyyttä kunnioitetaan ja niitä arvoja ja asioita, joita ihmiset pitävät pyhänä, ei pilkata. Se, että henkilö on vakaumuksellinen kristitty, ei mielestäni oikeuta pilkkaamaan ei-kristityille ihmisille pyhiä asioita. Jokainen saa harjoittaa omaa hengellisyyttään rauhassa, mutta myös yhteiskunnan suojelemana niin, että oli kristitty, muslimi tai buddhalainen, pyhät kirjat ja pyhät asiat pysyvät arvokkaina ja pyhinä myös yhteiskunnan silmissä.  Se on minusta pyhiä arvoja tiedostavan ja arvostavan yhteiskunnan merkki. Noustaan maallisista arvoista pyhiin arvoihin. Materialismista korkeampiin merkityksiin. Itse kullekin olisi hyväksi kohottaa katseensa välillä materiaalisista asioista korkeampiin merkityksiin.  

”Fat acceptance” ja sen vaikutus terveyteen: lääkärin näkemys

Fat acceptance – liike syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla tavoitteenaan muuttaa kielteisiä asenteita lihavuutta kohtaan. Tållöin perustettiin National Association to Aid Fat Americans (National Association to Advance Fat Acceptance (NAAFA)). Fat Pride -liike syntyi tältä pohjalta. 70-luvun alussa perustettiin feministiryhmä The Fat Underground., jonka mukaan Amerikkalainen kulttuuri pelkää liikalihavuutta, koska se pelkää voimakkaita naisia. 

Minulle lääkärinä - uskon, että tämä pätee suurimpaan osaan lääkäreistä - on vaikea ymmärtää täysin Fat acceptance -ilmiön syitä ja tavoitteita. Vuosikymmenien aikana on kertynyt runsaasti tieteellistä näyttöä lihavuuden haitoista. Liikalihavuus ei ole  normaali fysiologinen tila, vaan aina periaatteessa haitallista. Ei ole olemassa sellaista kuin "terve ylipaino". Tähän on ainakin kaksi syytä.

Ensimmäinen on tietysti se, että liiallisella rasvakudoksella on tulehduksellinen vaikutus kehoon. Se johtaa matala-asteiseen elimistön tulehdustilaan, ja siten lisää sydän-, verisuoni-, maksa- ja munuaissairauksien, kroonisen obstruktiivisen keuhkosairauden ja reumaattisten sairauksien riskiä. Jo vuosikymmenien ajan on tiedetty, että lihavuuteen liittyy kohonneita terveysriskejä, joista merkittävimpiä ovat diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, verenpainetauti, ja jotkin syöpäsairaudet. Pandemian alkuvaiheessa havaittiin yhteys lihavuuden ja korkean COVID-19-kuolleisuuden välillä (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8443289/).

Toinen seikka on se, että ajan myötä raskas paino rasittaa kantavia niveliä - nilkkoja, polvia, lantiota - ja altistaa ne ruston kulumiselle. Nivelten kuluminen voi olla erittäin tuskallinen tila, joka tekee liikkumisesta vaikeaa tai mahdotonta. Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että äärimmäinen liikalihavuus voi olla este nivelien korjaustoimenpiteille lisääntyneen komplikaatioriskin vuoksi.

Fat acceptance -aktivistit saattavat todeta, että kenelläkään ei ole oikeutta arvostella heidän elämäntapaansa ja kehon kokemustaan. Analogisesti tälle voidaan sanoa, että minulla ei olisi oikeutta kehottaa potilasta lopettamaan tupakointia, tai vähentää liiallista alkoholin käyttöä, jotka myös tiedetään terveydelle vaarallisiksi. Terveydenhuollon ammattilaisena minun on tavallaan pakko muistuttaa - ei tuomita - henkilöä, jos huomaan jotain, joka on haitallista hänen terveydelleen. Me lääkärit olemme varmaankin ajautuneet tässä suhteessa jonkinlaiseen itsesensuuriin. Ajattelemme, että terveydelle vahingollisista asioista huomauttaminen pahoittaa potilaan mielen ja vahingoittaa potilas-lääkärisuhdetta. On tietysti eroja siinä, miten asioita korostetaan potilaille. Mutta joka tapauksessa lääkärin jos jonkun velvollisuus on huomata, että potilaalla on terveyden suhteen riskikäyttäytymistä, ja valistaa tai neuvoa potilasta eteenpäin terveempiin valintoihin.

 

 

Ahdistusta vai tulevaisuudenuskoa?

Viime aikojen tapahtumat, sota, taloudellinen epävarmuus ja taloudelliset ongelmat sekä ympäristökysymyksiin liittyvät ongelmat ovat lisänneet ihmisten ahdistuksen tunnetta - varsinkin nuorilla. Tämä on tietysti helposti ymmärrettävää, kun sosiaalinen media, lehdet, uutis- ja ajankohtaislähetykset ovat täynnä toinen toistaan ahdistavampia uutisia. Kolme vuotta globaalisti ennennäkemätöntä tartuntatautipandemiaa ja vuosi sotaa Euroopassa ovat kuluttaneet ihmisten resilienssiä. Mitään tällaista globaalia poikkeustilaa ei ole koettu sitten toisen maailmansodan. Osaltaan ahdistuksen lisääntymiseen vaikuttaa myös se, että ihmiset elävät entistä ahdistavammassa ärsykeympäristössä, jota videopelit, elokuvat ja somesisällöt voivat ruokkia.

Akatemiatutkija Salmela-Aron tutkimuksessa (https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2022.101887) todettiin, että Suomessa nuoret saavat hyödynnettyä ahdistuksen ja huolen ilmastonmuutoksesta toimintaan, jolla ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Negatiiviset ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet kuten ahdistus ja huoli lisäävät kuitenkin myös mielenterveyshaasteita. Toiminta ei kokonaan poista ahdistusta. Sosiaalisen tai muun median vaikutus ilmastoahdistukseen ja huoleen sekä toimintaan on merkittävä.

Sinänsä tämä ahdistuneisuus ei ole mitään uutta. Kaikkina aikoina erityisesti nuoret ovat olleet ahdistuneita ajankohtaisista ilmiöistä. 60-luvulla ihmisiä ahdisti ydinsodan vaara, sittemmin puheet energian loppumisesta tai ylikansoittumisesta ja nyt uutiset sodasta, energiapulasta, hintojen noususta ja ilmastonmuutoksesta.

Olisi kuitenkin hyvin tärkeää ymmärtää, että vaikka ahdistus voi toimia jonkinlaisena motivaattorina, se ei ole välttämättä rakentavaa eikä sillä tavoin normaalia ihmiselle, että sitä voisi pitää ihannoitavana tai tavoiteltavana tilana. Globaalin ahdistuksen lisäämisestä Greta Thunbergin tavoin ei ole tosiasiallisesti mitään hyötyä, vaan päinvastoin; erityisesti voimakkaalle ahdistukselle alttiit henkilöt eivät kykene toimimaan rationaalisesti, vaan voivat passivoitua ja masentua. Sen takia olisikin pyrittävä siihen, että viestinnässä ja myös sosiaalisen median sisällössä otettaisiin huomioon ihmisten erilainen kyky vastaanottaa viestejä ja reagoida niihin. Uutisten ja median tuottajat ovat vastuussa siitä mitä ihmisille välitetään. Ahdistuksen ja pelon lisääminen ei palvele juuri ketään muita kuin klikkiotsikoita tekevää journalismia. Iltapäivälehtien lööpit voi laittaa piiloon (https://yle.fi/a/3-12338642).

Paitsi, että pelko ja ahdistus ovat sinänsä useimmiten hyödyttömiä taakkoja ihmiselle, monet pelon aiheet ovat myös osoittautuneet turhiksi ajan myötä: sähkön, kaasun ja bensiinin hinta, työllisyys jne. Eli näköalat eivät ole läheskään niin pessimistiset kuin klikkijournalismi meille viestittää. Näkisinkin, että ihmisten pitäisi suhtautua valoisammin tulevaisuuteen. Olisi tärkeää kaikesta huolimatta luoda tulevaisuudesta positiivista kuvaa, ja antaa ihmisille toivoa ja valoisuutta.  Olisi tärkeää, että ihmiset kykenisivät näkemään tulevaisuuteen ja uskomaan siihen ja rakentamaan tulevaisuutta optimistisesti. Sotia, erilaisissa kulkutauteja ja taloudellista ahdinkoa on tullut ja mennyt kautta ihmiskunnan historian ja tulee jatkossakin. Jos optimismi saisi enemmän jalansijaa ihmisten ajattelussa, se olisi rakentama voima ja voisimme rakentaa hyvää tulevaisuutta yhteiskunnalle. Tulevaisuudenuskon rakentaminen on paljon hyödyllisempää kuin lamaannuttava pelottelu.

Should I Quit Social Media?

”Should I Quit Social Media?” on kysymys, jota pohditaan blogeissa ja kolumneissa yhä enemmän. Pitäisikö lopettaa sosiaalisen median käyttö? Onko sen käyttämisestä mitään hyötyä? Mitä se antaa minulle?

Pääsiäispyhänä vaelsin luontopolulla ja kuuntelin pitkästä aikaa pelkkää metsän hiljaisuutta. Myöhässä olevan kevään takia luonnosta ei kuulunut absoluuttisesti mitään. Seisahduin ja jäin tuijottamaan jonnekin metsän rajaan ja huomasin, että vain olin ajattelematta yhtään mitään.  

Nykyisin aina jos olen yksin bussissa tai kahvilassa, jätän kännykän laukkuun ja vain istun ja annan ajan kulua, olen tässä, läsnä. Kotiaskareet teen mielummin hiljaisuudessa ja telkkari suljettuna.

Läsnäoleminen ja hiljaisuus. Sosiaalisen ja muun median kakofonian voi katkaista. Loputon ihmisten ja mainosten ja uutisten pulina on saatava välillä kokonaan korvista ja silmistä. Parhaiten se onnistuu lopettamalla facebookin, twitterin ja snapchatin seuraaminen ja sulkemalla telkkari. Ja samoin kuin ruokavalion tai elintapojen muutoksessa, parhaiten toimii asteittainen muutos: itse lopetin facebookiin postaamisen, sen jälkeen uutisvirran seuraamisen ja lopulta ehkä deletoin koko facebookin. 

Läsnäolemisen taito on vaikeaa, mutta kun siihen oppii, se on hyvin vapauttavaa. Sen ei tarvitse olla karismaattinen kokemus niin kuin Echard Tollella (Länsäolon voima), vaan se voi olla arkinen oivallus siitä, että voin paremmin kun keskityn vain olemaan tässä. Oivallus siitä, että voin paremmin ilman sosiaalisen median ärsyketulvaa. Voin paremmin kun pystyn välillä hiljentymään.

Joillenkin hiljentyminen on luonnossa liikkumista, hyvän kirjan lukemista. Joillekin hyvän musiikin kuuntelemista. Joillekin hengellistä hiljentymistä ja rukousta.