Mistä joulurauhaa?

Tunnetussa suomalaisessa joululaulussa "Joulumaa" kerrotaan mistä mielenrauhan voi löytää. Laulaja katsoo taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa ja toteaa, että ”itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa”. ”Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.”

Jos vain olisikin niin. Ihmismielestä rauhaa vain ei oikein löydy, sisältään ihminen ei löydä joulurauhaa, vaikka kuinka etsii. Kaiken kiireen keskellä ihmismieli askartelee arjen huolissa ja maailman sotimisessa, joulun valmisteluissa ja sen onnistumisen paineissa. Tai yksinäinen ihminen on murheellinen yksinäisyydestään. Media on täynnä toinen toistaan ahdistavampia uutisia ilmastonmuutoksesta, selkkauksista, terroriteoista, poliittisista levottomuuksista, arkielämän edellytysten kiristymisestä ja niin edelleen.

Rauha löytyy kyllä, mutta ei ihmisen sisimmästä. Se on kiireen ja ahdistusten mustaama. Rauha löytyy meidän Luojamme luota, joka päättää päivistämme, tietää ja tuntee elämämme ja antaa meille levon. Sinnekään ei ole kovin pitkä matka, vain rukouksen verran. Unohdetaan usein, että joulu on Hänen syntymäpäivänsä.

Laulussa toivotaan isoa joulukauhaa, jolla voisi antaa maailmalle joulurauhaa. Sitä maailma nyt tarvitsee tällaisena sotien ja kansakuntien ahdistusten aikana. Kun olemme saaneet sisimpäämme rauhan, kykenemme levittämään sitä muualle maailmaan, ja osaltamme vaikuttamaan, että maailma saa joulurauhan.  

Degrowth - mitä se on?

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kirjoitti 16.11.2023 kolumnissaan tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta: talouskasvun hinnasta. Hänen mukaansa radikaalit ympäristöaktivistit puhuvat kasvun jälkeisestä taloudesta. Hiilamon mukaan se on vaarallinen utopia, joka muistuttaa kommunismin epäonnistuneita yhteiskuntakokeiluita.

60- ja 70-luvulla kommunismin tavoite on luoda parempi maailma romuttamalla luokkayhteiskunta. Kommunistit ajattelivat, että tavallisten ihmisten onnen tiellä on kapitalismi ja omistava luokka, joka pyrki vain riistoon ja oman hyvinvointinsa pönkittämiseen enemmistön kustannuksella. Hiilamon mukaan marxilainen analyysi perustui osin tosiasioihin: riistokapitalismi ja kolonialismi synnyttivät kärsimyksiä. Juuri siksi monet tuon ajan koulutetut ihmiset kiinnostuivat kommunismista.

Nyt esiin noussut degrowth-liike, toiselta nimeltään kasvun jälkeinen eli post-growth -liike, toistaa tätä samaa agendaa: se syyttää kapitalismia luonnon tuhoamisesta, ja esittää ratkaisuksi kapitalismin romuttamista, koska rikkaiden maiden talouskasvu uhkaa maapallon tulevaisuutta.

Liike myös väittää, että korkean tulotason maiden pitäisi lopettaa talouskasvun tavoittelu ja aloittaa ns. kasvun jälkeinen talouspolitiikkaa. Sen periaatteita ovat riittävyys, tasa-arvo ja hyvinvointi. Kuten Hiilamo kirjoittaa, keinot ovat radikaaleja: lentämisestä, yksityisautoilusta, pikamuodista, aseista, risteilyistä ja huviloista, teollisesta liha- ja meijerituotannosta luopuminen, tulo- ja varallisuuserojen kaventaminen sekä säätämällä enimmäistulo. Kuulostaako tämä kommunismilta? Kyllä.

Itse olen sitä mieltä, että on epärealistista ajatella, että talouksien kasvun hillitseminen edellä mainitulla kommunismin keinovalikoimalla parantaisi yhteiskuntien hyvinvointia millään tavalla. Se ei tehnyt sitä 20- tai 30-luvulla eikä 60 – ja 70-luvulla, eikä missään maassa missä sitä on kokeiltu.

Talouden kasvu on välttämätöntä hyvinvoinnin takaamiseksi jatkossakin. Päinvastainen kehitys johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen. Taloudellinen kasvu luo pohjan sille, että voidaan rakentaa myös järkevää ekologista struktuuria yhteiskuntaan.  Tässä ns. vihreässä siirtymässä on kyse uusista työpaikoista, investoinneista jne.

Minusta degrowth-liike vain paljastaa, mistä luonnonsuojeluliikkeessä perimmältään on kysymys. Radikaali luonnonsuojeluaate, samoin kuin rauhanliike, pasifismi, radikaali feminismi, ateismi ym. – ovat pohjimmiltaan samaa post-kommunistista  agendaa. Sen tarkoituksena ei ole lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja rauhaa. Ei. Sen tarkoituksena on hajottaa läntinen, markkinatalouteen perustuva järjestelmä. Agendaan kuuluu hajottaa länsimaisten yhteiskuntien energiainfrastruktuuri, horjuttaa niiden sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, murtaa niiden henkinen selkäranka, ja sokeuttaa ne eurooppalaisen aatehistorian suhteen.  Agendan tarkoituksena on luoda epäyhtenäinen, riitainen ja heikko läntinen järjestelmä, joka lopulta romahtaisi.

Länsimaissa on oltu tähän asti liian sinisilmäisiä.

Intersektionaalinen feminismi ja yhteiskunnan kriisi

Intersektionaalinen feminismi syntyi Yhdysvalloissa yliopistopiireissä eräänlaisena amendmenttina perinteiseen feminismiin. Se laajentaa alistamisen ja riistämisen käsitteitä koskemaan myös muita sorrettuja ryhmiä. Se pyrkii purkamaan naisia sortavia yhteiskunnan rakenteita ja sukupuolten kahtiajakoa.

Intersektionaalinen feminismi on pohjimmiltaan marxilainen ideologia. Se tutkii yhteiskunnan identiteettiryhmien kokemaa sortoa niin kuin marxilaisuuskin pohjimmiltaan tekee. Etuoikeutetuilta ryhmiltä (valkoisilta heteromiehiltä) halutaan ottaa oikeus, asema ja valta, ja siirtää ne niille, jotka ovat syrjittyjä ja ulkokehälle ajettuja (naiset ja erityisesti eri tavoin sorretut naiset). Tämä on tavallaan yhteiskunnalliseen vallankumoukseen pyrkivä ideologia.

Intersektionaalista feminismiä voi pitää eräänlaisena Troijan hevosena: ideologia halutaan tuoda läpi hyvältä vaikuttavien asioiden varjolla. Vaikka siinä on ulospäin aika hyvältäkin kuulostavia ajatuksia, se on hyvin vahingollinen, koska siinä on tietynlainen, muuttumaton ideologinen rakenne. Se ei ratkaise ongelmia, joita se väittää ratkaisevansa.  Ajatus todellisuudesta on se, että se pohjimmiltaan on aina taistelua vallasta. Jos esimerkiksi kaikkea perheessä tapahtuvaa tarkastellaan vain siitä näkökulmasta, saadaan aikaan valtataistelua.

Intersektionaalinen feminismi on tekemässä yhteiskunnallista vallankumousta perinteistä dualistista sukupuolikäsitystä myöten. Tätä ollaan jo Suomessakin ajamassa varhaiskasvatukseen eräänlaisena perheen ja yhteiskunnan uutena normina. Siinä konservatiivinen sukupuolikäsitys kahdesta sukupuolesta on alistava rakenne, joka tulee purkaa. Jokaisen on voitava päättää itse minkälainen on, myös lasten. Tämä on esim. USA:ssa johtanut siihen, että lapset ovat voineet päättää itse mihin sukupuoleen he kokevat kuuluvansa, ja sen mukaisesti heille on aloitettu päätöstä tukevat hormonaaliset ja kirurgiset sukupuolen muuttamista koskevat hoidot.

Suomen Lääkärilehdessä suomalainen lääkäri tiivisti tämän hyvin. Hänen mukaansa seksuaalisuuden alueella on käynnissä kulttuurisota, jossa sanoilla on väliä. Vaikkapa sillä mitä tarkoittavat sanat ”nainen” ja ”mies”. Varsinkin nuorten keskuudessa on valtava kiinnostus dikotomiasta poikkeaviin sukupuoli-identiteetteihin. Sukupuolidysforia on ilmiö, jota tunnetaan heikosti. Siksi on erikoista, että kajoavia hoitokeinoja käytetään ilman, että tästä ristiriidasta keskustellaan avoimesti. Alaikäisten osalta tutkimusnäyttöön perustuvia terveydenhuollon menetelmiä ei ole.

Intersektionaalinen feminismi ei lisää kollektiivista tasa-arvoa, vaan heikentää sitä. Se ei lisää kollektiivista demokratiaa, vaan raivaa tietä itsekkyydelle ja minäkeskeisyydelle. Se ei rakenna vaan hajottaa yhteiskuntaa ja perheitä.

Woke on enemmän kuin ymmärrämmekään

Keskustelufoorumeissa on ollut viime aikoina paljon keskustelua wokeismin tai ”woken” ja vasemman siiven yhteiskunnallisen katsomuksen välisestä yhteydestä.

Woke tarkoittaa valveutuneisuutta yhteiskunnallisten epäkohtien kuten rotuennakkoluulojen tai syrjinnän suhteen. Sitä on alettu 2010-luvulla yhä enemmän käyttää yhteismerkityksessä tarkoittamaan herkkyyttä havaitsemaan eri tavoilla näyttäytyvää sosiaalista epätasa-arvoa, naisten aseman epäkohtia ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää. Wokeismiin on joissakin maissa liitetty myös ympäristötietoisuus ja ilmastopoliittisuus.

Wokeismi on laajasti käsitettynä yhteiskunnallisen valveutuneisuuden suuntaus, jossa nähdään länsimaisten yhteiskuntien olevan epäonnistuneita yhdenvertaisuuden edistämisessä.

Ei ole ihme, että wokeismi on leimallisesti yhteiskunnallisen vasemmiston liike. Sitä ei ole kenties sellaiseksi alun alkaen mielletty, mutta vuosien kuluessa se on tullut ilmeisemmäksi. Eräissä maissa on alettu puhua jopa vasemmistolaisesta poliittisesta liikkeestä. Jotkut käyttävät termiä kulttuurinen marksismi.

Kun wokeismi on vallannut yhteiskunnassa alaa esimerkiksi opetuksessa, korkeakouluissa ja mediassa, on käynyt ilmeisemmäksi, että tietyt sen piirteet tekevät siitä lähes identtisen takavuosien vasemmistolaisuuden kanssa. Kuuluminen tähän woke-joukkoon on alkanut olla edellytys sille, että pääsee yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan, tutkijaksi, toimittajaksi tai koulun tai yliopiston opettajaksi, tai että mielipiteet ylipäätään ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ja tulevat kuulluksi tietyissä medioissa. Jos kuuluu poliittisesti korrektiin joukkoon kuten feministit, transgender-ihmiset, ilmastoalarmistit, vihreät tai vasemmistolaiset, on helpompi päästä yhteiskunnassa hyväksyttyjen joukkoon. Kuulumattomuus tähän ryhmään taas voi olla este tai hidaste henkilön etenemiselle tiettyyn asemaan yhteiskunnassa tai tulemiselle kuulluksi yhteiskunnassa. Tällaiseen henkilöön kohdistuu jopa cancelointia ja eristämistä. Tämä yhteiskunnallisen oikeaoppisuuden korostaminen ei pohjimmiltaan eroa mitenkään 60- ja 70-luvun vaatimuksesta poliittisesta oikeaoppisuudesta, joka avasi ovia yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin.

Kirjailija James A Lindsay on todennut, että wokeismi on fuusio uusmarxismin kriittistä teoriaa ja radikaalia aktivismia. Marxismi oli alun perin talouspoliittinen aate. 1900-luvun alussa siihen liitettiin kuitenkin yhteys freudilaisuuteen ja muihin sosiaalisiin teorioihin, jolloin siitä tehtiin ennen kaikkea kulttuuria muokkaava yhteiskunnallinen aate. 60- ja 70-luvulla tämä marksismi oli radikaalia ja väkivaltaista, mutta lieveni sitten katujen mellakoinnista muuttamaan yhteiskuntia koulujen ja yliopistojen kautta. Nyt 2000-luvulla voidaan sanoa, että marksismi näyttäytyy juuri wokeismissa yhteiskuntaa muuttamaan pyrkivänä voimana. Mm. feminismin, transgender-aktivismin ja jopa ekokapinaliikkeen taustoja on muutoin vaikea ymmärtää.

Woke capitalism -termiä on alettu tarkoittaa ilmiöstä, jossa yritykset tuotteistavat tiettyjä yhteiskuntaryhmiä, joiden syrjintään ja epäkohtiin woke on tarttunut. Viime aikoina yhdysvaltalaiset sijoittajat ovat alkaneet luopuneet vihreistä rahastoista tämän woke kapitalismin tai ”viherpesun” alkaessa herättää yleisössä vastareaktioita ( https://www.ft.com/content/026b736b-2e63-474a-acf0-12fa8729a188).

Woke-ideologia on totalitaarinen aate, jossa yksilö ei ole yksilö, vaan uhri, koska kuuluu tiettyyn ryhmään. Woke-aate vie yksilöiltä oman toimijuuden ja voiman olla yksilö. Woke on kollektiivista uhriutumista.  

Woke on yhteiskunnan läpi infiltroiva vasemmistolainen aate, joka on pukeutunut ”valveutuneisuuden” verhoon. Sinänsä valveutuneisuudessa ei ole mitään vikaa, onhan tärkeää puuttua yhteiskunnan epäkohtiin. Tärkeää vain on, että että historiaa luetaan ja siitä opitaan. Tässä tapauksessa aatehistoriaa. Ja on silmiä avaavaa välillä seurata muutakin mediaa kuin Yleä tai Helsingin Sanomia, jotta ymmärtää paremmin ajan aatevirtausten taustoja.

Symboleilla on väliä

Hallitus antoi 31.8.2023 tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi. Tiedonannossa mainitaan mm., että selvitetään mahdollisuudet ainakin natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisointiin, kun niitä käytetään aatteiden edistämistä tavoitellen.

Symbolit edustavat ideologiaa, ne ovat sen tunnusmerkkejä. Ideologian tunnusmerkeillä voidaan symbolisesti kuvata aatteen sisältöä. Symbolin avulla voidaan kohottaa ihmisten mieliä aatteen puolesta ja siten lisätä voimaa aatteen taakse.

Hakaristi on ikivanha, monissa kulttuureissa esiintynyt uskonnollinen merkki. Merkki yleistyi 1800-luvun lopun Euroopassa kansallismielisissä piireissä, ja se omaksuttiin kuvaamaan arjalaisen rodun ylemmyyttä. Sitä alkoivat  1900-luvun alun Saksassa käyttää antisemitistiset nationalistit ja kansallissosialistit omana merkkinään. Se symboloi aatetta, joka rotuhygienian nimissä tuhosi puhtaalle rodulle ”epäkelpoja aineksia”, kuten vammaisia tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Se tuhosi kuusi miljoonaa juutalaista Euroopassa. Hakaristi ei siis ole mikä tahansa merkki. Symboli on toisen maailmansodan jälkeen kielletty monissa maissa.

Sirppi ja vasara ovat kommunismin symboli. Ne symboloivat maaseudun työläisten ja tehdastyöläisten liittoa. Symboli oli käytössä Neuvostoliitossa 1920-luvulta lähtien. Kaikkialla maailmassa se on kommunistien käyttämä tunnus ja aatteen merkki. Sirppi ja vasara symboloivat aatetta, jonka nimissä n. kaksi miljoonaa ihmistä joutui vuosina 1937–1939 Neuvostoliitossa terrorin uhriksi. Kommunismi hallitsi kansalaisten mielipiteenvapautta, ajattelua, tiedonkulkua ja liikkumisvapautta kaikkialla itäisen Euroopan Neuvostovaltioissa aina 1990-luvun alkuun saakka. Se rakennutti konkreettisen muurin näiden ja länsimaiden väliin. Se ei siis ole vapauden ja yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden symboli.

On hyvä, että näiden symbolien käytölle asetetaan suomalaisessakin yhteiskunnassa rajat. Ne eivät ole mitä tahansa merkkejä, vaan ne edustavat historiassaan arvoja, jotka johtivat demoniseen terroriin ja sortoon ja sanoin kuvaamattomaan inhimilliseen kärsimykseen.

Miksi en mennyt Prideen?

Monissa kaupungeissa Suomessa järjestettiin tänä kesänä jälleen Pride-kulkueita. En enää ole halunnut mennä sinne marssimaan. No, miksi en?

Yksi syy on ainakin se, että koen, että Pride-liike on politisoitunut. Se kieltäytyi tekemästä yhteistyötä eräiden puolueiden kanssa. Syynä oli niiden käyttäytyminen eduskunnan translakiäänestyksessä.

Itse olin melkoisen hämmästynyt Pride-organisaation päätöksestä. En ymmärrä sitä, että kokonainen puolue kaikkine eri ihmisineen jätetään yhteistyön ulkopuolelle. Pride kyllä tietää, että kaikki näissä puolueissa eivät olleet translain uudistusta vastaan. Siten Pride-organisaatio lankesi samaan syntiin, josta se moittii yleensä muita: suvaitsemattomuuteen ja syrjintään. Siis syrjintään niitä henkilöitä kohtaan, jotka eivät vastustaneet translakia.

Olen käynyt Pride-tapahtumissa lukemattomia kertoja eri maissa. Ymmärrän tarpeen edelleenkin tuoda esiin suvaitsevaisuutta valtavirran poikkeavuuksia kohtaan ja tarvetta yhdenvertaisuudelle seksuaalisen orientaation suhteen. Maailma ei niissä suhteissa edelleenkään ole valmis, liekö koskaan kokonaan. Pride-liikkeestä on kuitenkin tullut kuin yhdenvertaisuuden jumala, jota ei rankaisematta loukata.

Yhteistyötahot ovat joutuneet tavallaan tasa-arvoideologian vangiksi. Auta armias, jos meidän organisaatiomme tai työpaikkamme ei osallistukaan marssille! Sellaista voidaan pitää tasa-arvon edistämisen vastaisena toimintana ja siitä voi seurata haitallista julkisuutta. Kysymys kuuluukin, pitääkö siellä kaikkien organisaatioiden ylipäätään olla edustettuina in corpore? Kotikaupunkini osallistui siihen, joten osallistuinko minäkin? Entä jos työnantajani osallistui, miten minun sitten kävi? Siinä organisaatio päättää kaikkien puolesta, että kannatamme esim. juurikin transgender-hoitoja alaikäisille. Hakematta tulee mieleen ajat, jolloin erääseen lähetystöön jonotettiin siksi, että poisjääminen olisi ollut poliittisesti oman oksan sahaamista. Nyt organisaation osallistumattomuuden voidaan katsoa olevan tasa-arvostrategian vastaista.

Toinen tärkeä syy, miksi en voi osallistua Pride-marssiin, on lasten käyttäminen sateenkaariaatteen puolestapuhujana. Eri kaupunkien kulkueissa näki lapsia lastenvaunuissa sateenkaarilippu kädessään. Joku voi sanoa, että ei kai se niin vakavaa ole: lapset kannattavat tasa-arvoa. Vastaan siihen, että Pride-kulkue voi olla ulospäin hauska karnevaali, mutta  Pride-organisaatio on itse juuri osoittanut, että se ei ole pelkästään hauskanpitoa, vaan sillä on syvempi, vakava merkitys. Ottamalla heidät marssiin mukaan, heidän vanhempansa valjastivat heidät kannattamaan mm. alaikäisille annettavia trans-hoitoja. Vanhemmat käyttivät lapsiaan – ehkä tietämättään – sellaisen liikkeen provokaattoreina, joka edistää poliittisesti värittynyttä maailmankuvaa ja poliittista suvaitsemattomuutta ja vastustaa lasten oikeutta fyysiseen ja seksuaaliseen koskemattomuuteen. Alaikäisten lasten paikka ei ole Pride-marssissa. He saavat rauhassa elää lapsuuttaan ilman vanhempien ja Pride-liikkeen painostusta. Aikanaan he voivat tulla tietoisiksi seksuaalisesta monimuotoisuudesta ja täysi-ikäisinä tehkööt omat ratkaisunsa sen suhteen.

Kuinka suojella mielenterveyttä?

 On osoitettu, että mielenterveyden häiriöt ovat yleistyneet kaikkialla länsimaissa. Monet asiat uhkaavat mielenterveyttämme. Vaikeat tapahtumat ja traumat, sairaudet ja ikääntyminen voivat altistaa niille. Uutiset sodista ja ilmastonmuutoksesta voivat myös lisätä ihmisten alttiutta ahdistukselle ja masennukselle. Covid-pandemialla oli poikkeuksellisen voimakas vaikutus ihmisten mielenterveyteen.

Näissä olosuhteissa on tärkeää, että pystymme suojelemaan mieltämme. Se on mahdollista, mutta vaatii oppimista, sopeutumista ja tietoisia valintoja.

Suojele mieltäsi asioilta, joista mielelläsi on taipumus ahdistua. Vältä selaamasta väkivaltaista mediasisältöä, pelejä ja elokuvia sekä sosiaalista mediaa, jossa esitetään ahdistavaa, väkivaltaista tai muuten provosoivaa sisältöä. Vältä dominoivia, aggressiivisia ihmisiä ja niitä, jotka imevät kaiken energian ja valon muilta.  

Suojaa mielesi melulta. Harjoittele hiljaisuutta. Harjoittele vetäytymistä hiljaisuuteen säännöllisesti. Vähennä tietoisesti häiritseviä ulkoisia ärsykkeitä, kuten ihmisjoukkojen hälinää, kovaäänistä musiikkia ja jatkuvaa tietokoneen, television tai sosiaalisen median katselua. Rajoita tietoisesti kännykän, television ja pelien ruutuaikaasi. Harjoittele hiljaisen hetken pitämistä aamulla ennen töihin menoa tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos se sopii sinulle, meditoi, kuuntele rauhoittavaa musiikkia tai lue rauhoittava kirja.

Ole tietoinen tavoista, joilla mielesi ja muistisi toimivat. Yritä olla rehellinen itsellesi äläkä piilota tuskallisia asioita tarpeettomasti mielesi kellareihin. Älä kuitenkaan anna mielestä kumpuavien syvien vesien hallita sinua, vaan hallitse niitä itse. Synkkä mielenvirta saa meidät helposti muistamaan vain surullisia asioita ja mielemme masentuu. Vältä soutamista näissä virroissa.

Älä pelkää yksinäisyyttä. Se voi olla voimaannuttavaa ja antaa sinulle aikaa ymmärtää itseäsi paremmin. Älä kuitenkaan anna yksinäisyyden vangita sinua. Kiinnitä huomiota muihin ihmisiin ja osoita heille rakkautta ja huolenpitoa. Se on palkitsevaa.

Vältä huumeita ja alkoholia, koska ne ovat merkittävimpiä yksittäisiä masennuksen ja mielenterveysongelmien syitä.

Kaiken kaikkiaan, löydä voimaannuttavia asioita elämääsi. Ole optimistinen tulevaisuuden suhteen. Älä anna tulevaisuuden masentavien ja ahdistuneiden kuvien lannistaa sinua. Tee oma tulevaisuutesi. Hyväksy itsesi, usko omaan asiaasi. Sen sijaan, että aliarvioisit itseäsi ja mittaisit itseäsi muita vastaan, rakenna omaa itseäsi, itseluottamustasi.

Saako Jumalaa pilkata?

Ruotsi on joutunut islamilaisten maiden vihan kohteeksi, kun Ruotsissa on poltettu Koraani. Polttaja on itse kristitty ja hän perusteli tekoaan sillä, että Koraani on vaarallinen Ruotsin yhteiskunnalle ja se pitäisi kieltää.

Ruotsissa on aikaisemmin ollut laki jumalanpilkasta 1500-luvulta lähtien (https://www.eurel.info/spip.php?rubrique542&lang=en). Myöhemmin Ruotsin lainsäädännössä ei enää pidetty tarpeellisena suojella uskontoa syrjinnältä, vaan uudessa laissa vuodelta 2002 kielletään syrjintä mm. kansallisuuden, rodun, ihonvärin ja seksuaalisuuden perusteella. Ruotsissa uskontoa pidetään ihmisten yksityisasiana, johon yhteiskunnan ja lainsäädännön ei pidä puuttua. Siten varsinaista jumalanpilkkaa ei siellä pidetä rangaistavana.

Suomessa on edelleen voimassa laki uskonrauhan rikkomisesta (RikosL 17, 10 §). Sen mukaan uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy, mikäli julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä (..) kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä.

Tuntuu omituiselta, että uskonto, joka on monille ihmisille hyvin tärkeä ja henkilökohtainen asia, ei olisi yhteiskunnan suojeluksen alaisena. Mielestäni on tärkeää, että kaikkea hengellisyyttä kunnioitetaan ja niitä arvoja ja asioita, joita ihmiset pitävät pyhänä, ei pilkata. Se, että henkilö on vakaumuksellinen kristitty, ei mielestäni oikeuta pilkkaamaan ei-kristityille ihmisille pyhiä asioita. Jokainen saa harjoittaa omaa hengellisyyttään rauhassa, mutta myös yhteiskunnan suojelemana niin, että oli kristitty, muslimi tai buddhalainen, pyhät kirjat ja pyhät asiat pysyvät arvokkaina ja pyhinä myös yhteiskunnan silmissä.  Se on minusta pyhiä arvoja tiedostavan ja arvostavan yhteiskunnan merkki. Noustaan maallisista arvoista pyhiin arvoihin. Materialismista korkeampiin merkityksiin. Itse kullekin olisi hyväksi kohottaa katseensa välillä materiaalisista asioista korkeampiin merkityksiin.  

Suomi-Areenan maineen karmea mahalasku!

Porin Suomi-Areena-tapahtumassa on sessio nimeltä ”Terveyttä ja hyvinvointia homeopatialla”. Tapahtuman järjestävät Pohjoismainen Homeopaattiyhdistys ry. ja Suomen Homeopaatit ry. Puhujina ovat terveystieteiden tohtori ja Suomen Terveysjärjestö STJ:n asiantuntija, Terveystuotekauppiaiden liiton puheenjohtaja, Pohjoismaisen homeopaattiyhdistyksen sihteeri sekä Suomen Homeopaatit ry puheenjohtaja.

Suomen Terveysjärjestö ry on porilainen terveisiin elämäntapoihin keskittynyt, sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka opastaa kansalaisia omaehtoiseen terveydenhoitoon. Järjestön hallituksen puheenjohtaja on luontaistuotekouluttaja ja homeopaatti. Hallituksessa on mm. sairaanhoitaja-hierontaterapeutti, elintarvikealan lehtori,  luontaishoitolan pitäjä. Yhdistys on rokotekriittinen. Sillä on rokotejaosto, johon sen mukaan kuuluu lääkäreitä ja muita terveydenhuollon asiantuntijoita Suomesta ja ulkomailta. Ainoa lääkäri, joka sivuilta julkisesti käy ilmi, on amerikkalainen Lawrence B. Palevsky, holistinen lastenlääkäri. Hän kirjoittaa mm., että rokotteet eivät hävittäneet tauteja, rokottamattomat lapset ovat terveempiä, rokote ei saa aikaan laumaimmuniteettiä ja että rokotteiden turvallisuustutkimukset puuttuvat.

Suomalaiset lääkärit ovat kommentoineet tapahtumaa kriittisesti Satakunnan Kansan yleisönosastolla: ”sananvapauden mukana tulee sananvastuu. Selkeästi väärän tiedon ääni on yksi niistä, mitä moniäänisessäkään keskustelussa ei tarvitse kuulla. Useat menetelmiltään korkeatasoiset kliiniset tutkimukset ovat jo vuosia sitten kiistatta osoittaneet, ettei homeopaattisilla valmisteilla sinänsä ole mitään vaikutuksia. .. Homeopatian käyttöön liittyy eettisiä ongelmia. .. Erityisesti vakavien sairauksien kohdalla voi olla kohtalokasta, jos potilaat suosivat homeopaattisia valmisteita lääketieteellisten hoitojen sijaan. ..On myös tunnistettava informaatiohaitta: homeopatian myyntipuheet sekoittavat saatavilla olevan tiedon ympäristöä ja sumentavat rajaa toden ja epätoden välillä. On eettisesti kyseenalaista viestittää, että homeopaattisilla valmisteilla olisi hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Rehellistä olisi kertoa, että mahdolliset koetut hyödyt perustuvat vain hoitosuhteeseen....” (https://www.satakunnankansa.fi/mielipiteet/art-2000009655356.html).

Mm. Mediuutiset-lehdessä lastenlääkäri Visa Honkanen kommentoi: ”Homeopatiakeskustelu vakavaksi tarkoitetulla lavalla ja foorumilla luo tasavertaisen suhteen perusteiltaan kuvitellun ja perusteiltaan tosiasioihin pohjautuvan lähestymistavan välille.”

Suomi-areenan vastaava tuottaja Johanna Tonttila sanoo, että tapahtuman arvoihin kuuluu moniäänisyys ja monipuolinen keskustelu ja niiden pohjalta myös teemat ja ohjelma rakennetaan.

Moniäänisyys on periaatteessa hyvä asia, mutta se tarkoittaa sitä, että myös muut saavat sanoa sanansa. Niin kuin esimerkiksi lääkärit. Nyt siis niin ei ole. Yleensähän on tapana ottaa keskusteluun argumentoijia puolesta ja vastaan. Lääkärinä pidän pöyristyttävänä ja kuulijoiden aliarvioimisena, että näin yksipuolista tuuttausta on voitu Suomi-Areenaan hyväksyä. Ei se hyvältä näytä kenenkään silmissä. Tämä on perinteikkään ja arvostetun Suomi-Areenan maineen ja uskottavuuden karmea mahalasku.