Onkin hämmentävää kuinka paljon ilmastonmuutoshype on
vallannut tilaa mediassa ja somessa lyhyessä ajassa. Jalkoihin ovat jääneet
lähdekritiikki ja objektiivisuus. Ilmaston muuttuminen jos mikä on hyvin
monitahoinen asia, eivätkä asiantuntijat missään mielessä ole siitä yhtä mieltä.
Miten voisivatkaan kun esimerkiksi maapallon (!) lämpötilan mittaamisessakin on
otettava huomioon mittaustulosten laajat luottamusvälit. Ja vielä jos
asiantuntija – tai kuka tahansa - uskaltaa kyseenalaista
ilmastonmuutoshypetyksen, hänet teilataan enemmän tai vähemmän julkisesti.
Ilmastoahdistuksen sijaan itse kärsin siitä, että
erityisesti lapsia ja nuoria ahdistetaan tällä vaikealla makrotason ongelmalla.
Kun somevaikuttajat ja julkkiksetkin helposti menevät mukaan ajan ilmiöihin, on
selvää, että ahdistus leviää helposti ihmisiin, joilla ei käytännössä ole
mahdollsuutta käsitellä asiaa omassa mielessään realistisesti. En esimerkiksi
kovin korkealle arvosta sitä, että lapsille kerrotaan ainoan oikean
matkustustavan Amerikkaan olevan purjehtiminen (joka siis vaatii paljon
polttoaineella tapahtuvaa apujoukkojen ja materiaalien kuljetusta, materiaalien valmistusta
yms.) ja että lentämisen kuuluukin aiheuttaa ahdistusta, jota tulisi jollakin tavalla kompensoida eli hyvittää.
Kaikki kunnia Greta Thunbergille, mutta toivoisi että tempaus jäisi ainoaksi
laatuaan. Ei tällä tavoin ratkaista (mahdollista) ilmastonmuutosta.
60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa nuorina kärsimme ydinsodan
pelosta. Se oli sentään jotenkin realistinen pelko ja kuitenkin helposti
käsitettävissä. Täytyy toivoa, että nykyajan lapset eivät kärsi kohtuuttomasti
tästä ilmastohysteriasta. Pelko ei muuta ihmisiä, vaan tieto. Oikea tieto siis.