Sote-menot, joista ei saa puhua?

Harva asia on ihmisille niin tärkeä kuin terveydenhuolto, ja se tekee siitä niin keskeisen kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ei ole ihmeellistä, että terveydenhuollon menot ovat suuret ja kasvavat edelleen. Niistä nipistäminen on työlästä, eikä aina edes onnistu. Monista asioista voidaan säästää.

On muutamia asioita, jotka erityisesti pitäisi ottaa huomioon nyt kun uutta hallitusohjelmaa väännetään ja hyvinvointialueiden budjetit paukkuvat.

Tiettyjen syöpien seulonta on erittäin kustannustehokasta. Tähän seulontaan kannattaisi panostaa. Mitä varhaisemmin syövät todetaan, sitä parempi on parantumisen ennuste – ja kustannukset yhteiskunnalle.

Sairauksien ennaltaehkäisy on kustannustehokasta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tupakoinnin vähentäminen on kaikkein vaikuttavinta ennaltaehkäisyä. Syövistä edelleen merkittävä osa johtuu tupakoinnista, samoin kaikki keskeiset valtimosairaudet. Lihavuuden vähentäminen – ja ylipäätään siitä puhuminen – olisi mitä tehokkainta monien terveys- ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä. Näistä ei vain synny yhteiskunnallista keskustelua, koska aiheet ovat niin tabuja.

Päihteiden – alkoholin, kannabiksen ja kovempien huumeiden – käyttöön puuttuminen voimakkaasti olisi suoraselkäistä ja vastuullista. Merkittävässä osassa mielenterveysongelmista taustalla tai pahentavana tekijänä on päihteiden käyttöä.  V. 2020 jokaisesta alkoholin suurkuluttajasta aiheutui yhteiskunnalle noin 8 000–9 300 euron ja jokaisesta huumeiden käyttäjästä arviolta 21 000 euron kustannukset. Kustannukset syntyvät sairaalahoidoista, järjestyksenvalvonnasta, vahinkokorvauksista, sairauspoissaoloista jne.  (THL raportti 11/2012). Päihteiden vähentäminen vaatisi yhteiskunnallisen keskustelun suunnan muutosta.

Terveydenhuollon rakenteellinen uudistaminen ei saa jäädä puolitiehen. Hallinnon rakenteita on kevennettävä, johtajien määrää on kyettävä vähentämään. Lääkäreitä tulee saada palkatuksi lisää, mutta heidän tulee antaa tehdä lääkärin, ei sihteerien työtä. Perusterveydenhuolto on kriittisessä tilassa. Ainakin akuutisti olisi lisättävä yksityisen sektorin mukaan ottamista kuormituksen tasaamiseksi. Ikäihmisten kotihoitoa tulisi lisätä, mutta herkkyyttä tulisi olla nähdä milloin vanhus ei pärjää kotona. Kolmannen sektorin osuutta ikäihmisten hoidon toteuttamisessa ei saisi unohtaa.

Paljon on tehtävää, ja hyvinvointialueiden työ on vasta alussa. Mutta sote:n kehittäminen vaatii muutakin kuin sote-keskustelua. Se vaatii kokonaisvaltaista yhteiskunnallista uudelleen asennoitumista, koska sote ei ole muusta yhteiskunnasta irrallaan.