Maapallo on kuolemassa – mennään marssimaan!

V. 2016 mediassa kohistiin National Geographic-lehden uutisesta, että puolet Ison valliriutan koralleista on kuollut (https://yle.fi/a/3-10348763). Kuitenkin Australian merentutkimusinstituutti uutisoi v. 2021, että korallien määrät ovat kasvaneet ennätyslukemiin (https://www.aims.gov.au/reef-monitoring/gbr-condition-summary-2020-2021)!

Jääkarhujen on ennustettu kuolevan jäätiköiden vähentyessä. Viimeisimpien havaintojen mukaan jääkarhut ovatkin pärjänneet hyvin. Tutkijan mukaan jääkarhu on osoittanut kykynsä sopeutua.”Olot ovat niille yhä tyydyttävät, koska ne tarvitsevat jäätä vain osan vuodesta.” Tutkijan mielestä ilmastonmuutoksen aiheuttaman kärsimyksen symboliksi saattaisikin sopia paremmin joku muu eläin (https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000010445632.html ).

Hiilidioksidia pidetään tärkeimpänä syynä maapallon lämpötilan nousulle. Tosiasiassa hiilidioksidia tärkeämmiksi 2000-luvun lämpötilavaihtelujen selittäjäksi ovat osoittautuneet ENSO-ilmiö (merivirtojen aiheuttamat lämpenemiset ja jäähtymiset), ilmaston lämpötilojen pitkän aikavälin (vuosikymmenien – vuosituhansien) oskillaatiot sekä auringon lyhytaaltoisen säteilyn aiheuttamat vaikutukset (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila/on-se-ilimoja-pidellyt-maapallon-lampotilassa-ei-mitaan-ihmeellista/).

WWF:n mukaan metsiä häviää maapallolta ennätysvauhtia (https://wwf.fi/uhat/metsakato/ ). Kuitenkin tutkimuksen osoittavat, että metsien määrä on kasvanut useilla alueilla maapallolla ja maapallo tosiasiallisesti vihertyy (https://www.is.fi/tiede/art-2000006257007.html , https://yle.fi/a/3-11925580).

Vihreät ovat jo ennen varsinaisen puolueen perustamista marssineet ydinvoimaa vastaan (https://www.vihreat.fi/vihrea/ydinvoimaa-vai-ei-peppi-seppala-ja-kati-juva/). Perusteluna olivat ydinvoimalan saasteet ja käytetyn uraanin loppusijoituksen ongelmat. Nyt ydinvoiman suosio on Energiateollisuuden mukaan ennätyskorkealla sekä meillä että maailmalla (https://energiamaailma.fi/energiasta/energiantuotanto/ydinvoima/).

Ajat muuttuvat ja maailma muuttuu. Se mikä aikaisemmin oli hälytysmerkki, osoittautuikin vääräksi hälytykseksi. Monet keskeiset ilmastoalarmismin triggerit ovat menettäneet merkityksensä. Maapallon ilmasto on niin valtavan monimutkainen kokonaisuus, että mikään tutkimus ei pysty aukottomasti kontrolloimaan kaikkia siihen vaikuttavia osatekijöitä samanaikaisesti ja toteamaan todenpitäviä syy-seuraussuhteita.

Siksi on surullista, että ilmastoalarmistit ovat saaneet puhaltaa maailmanlopun pasuunoihin niin pitkään. Ei siksi ole ihmeellistä, että lasten ja nuorten ahdistuneisuushäiriöt ovat kasvaneet merkittävästi. Nuorista 76 % kokee huolta ilmastonmuutoksen ja 65 % luonnonkatastrofien uhkiin liittyen https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/nuorten-ahdistuneisuus-on-lisaantynyt-merkittavasti/ . Tällainen ahdistuksen lisääminen ei ole kenenkään edun mukaista. Ilmastoahdistus ei auta ketään, ja varsinkin jos siihen ei aina ole edes riittäviä perusteita ja perusteet ovat tutkimustiedon valossa ristiriitaisia. Suomessa valtamediat yhdessä Greenpeacen, Elokapinan ja vastaavien organisaatioiden kanssa (https://www.ilmastotoiminta.fi/jarjestot-ja-liikkeet/) ovat pääasiassa vastuussa ilmastoalarmismin kiihdyttämisestä ja ihmisten ahdistuksen lisäämisestä.

Onko yksilön lentämisellä väliä?

HS kirjoitti 6.6. suomalaisesta Anna-Katri Räihästä, joka oli käynyt kaikissa maailman maissa (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009605253.html). Räihä on paitsi ensimmäinen suomalainen nainen, myös nuorin pohjoismainen nainen, joka on käynyt kaikissa maailman maissa. Tämä hieno suoritus ei kuitenkaan herättänyt ylistystä Hesarin toimituksessa, vaan 9.6. lehti kirjoitti kriittisen artikkelin (https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009640314.html).  Lehden mukaan suomalaiset kuuluvat maailman ahkerimpiin matkustajiin.  ”Compensaten vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala ihmettelee tapaa, jolla somessa ja perinteisessäkin mediassa ihaillaan elämäntapaa, joka on kestämätön.”

Räihä itse työssään arvioi esimerkiksi energia- ja infrastruktuurihankkeiden ympäristövaikutuksia, laatii vastuullisuusarviointeja ja laskee eri tekijöiden hiilijalanjälkeä. Räihä toteaa, että ”Se, että yksityiset ihmiset lopettaisivat lentämisen, ei ratkaise ilmaston lämpenemisen ongelmaa”. Lentoliikenne tuottaa alle 4 prosenttia koko maailman kasvihuone­päästöistä. Lentokoneilla kuljetetaan myös rahtia ja liikematkailijoita. ”Matkailu luo työpaikkoja ja vahvistaa paikallista taloutta. Turismin tuomien tulojen myötä voidaan myös kehittää paikallista infrastruktuuria.” Räihä kertoo itse suosivansa matkoillaan paikallisia palveluja. ”Pyrin siihen, että rahani menevät suoraan paikallisille, eivätkä välikäsien kautta isoille kansainvälisille firmoille.”

Hesarin sormenheristelyartikkeli kuvaa tämänhetkistä ilmastokeskustelua erinomaisesti:

Se on arkkityyppinen esimerkki siitä, kuinka ilmastokysymyksissä voidaan olla täysin vastakkaista mieltä, perustellusti. Mitään yhtä totuutta ei ole, vaikka meille on yritetty sellaista väittää. Ympäristöön vaikuttavat seikat ovat paljon monimutkaisempia kuin edistyneidenkin tutkimuslaitosten laskelmat esittävät. Nyt hallituksen kokoajat käyttivätkin myös muita ilmastoasiantuntijoita kuin niitä, joita yleensä eniten on Suomessa päästetty ääneen.

Toiseksi se on esimerkki siitä, kuinka Suomessa vallalla oleva ilmastopolitiikka on liian yksisilmäistä. Ilmastopolitiikka on ollut talousvihamielistä  Se ei ota huomioon ilmastopolitiikan ja talouspolitiikan välistä kytköstä, ihmisen toiminnan taloudellisia ulottuvuuksia. Tässä tapauksessa esimerkiksi sitä, miten tärkeä tulolähde turismi on kehittyville maille. Näiden maiden kehitykselle on paljon tärkeämpää saada nyt talous jaloilleen ja sitä kautta hyvinvointia ja kunnollista yhteiskunnan perusstruktuuria. Se ei tapahdu vihreään siirtymään pakottamalla. Liian nopea vihreä siirtymä heille tarkoittaisi turismin lopettamista lentämisen hankaloittamisen kautta, halvan fossiilisen energian hylkäämistä ja kalliin vihreän energian struktuurin rakentamista.

Kolmanneksi se on malliesimerkki syyllistämisestä. Syyllistämisellä voidaan saada jotkut luopumaan lentämisestä, juurimaan kurtturuusuja ja lupiineja, sammuttamaan valojaan tunniksi kerran vuodessa. Mutta mitään suuria muutoksia sillä ei yhteiskunnassa saada aikaan.

Miksi jätin Vihreän politiikan?

Olen aina ollut hyvin kiinnostunut luonnosta, retkeilystä metsissä, luonnon kokemisesta. Olin mukana jo teini-iässä, kun tietoisuus luonnonsuojelusta alkoi Suomessa kasvaa, ja alettiin puhua puiden suojelemisesta hakkuilta. Olen myös aina ollut kiinnostunut vaikuttamisesta. Halusin vaikuttaa ympärilläni oleviin asioihin ja yhteiskuntaan, en vain olla sivustakatsoja. Kiinnostukseni politiikkaan kasvoi näistä lähtökohdista, minkä vuoksi innostuin, kun minua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi Vihreiden listalle. Siitä alkoi poliittinen urani – joka tosin jäi hyvin lyhyeksi, koska muutin toiselle paikkakunnalle uuteen työhön – mutta ehdin olla mukana puolueen paikallis- ja valtakunnallisessa politiikassa.

Vasta myöhemmin minulle kirkastui, mitkä tekijät ovat keskeisiä maailmanlaajuisessa ympäristöliikkeessä. Monet asiat vaikuttivat siihen, että minun on ollut vaikeaa enää olla mukana Vihreässä liikkeessä. Mainitsen muutamia näistä kohdista alla.

1.      Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin Vihreä talous

Minua ärsytti jatkuvasti se, että Vihreillä ei ollut uskottavaa talousohjelmaa, jolla olisi todellista merkitystä esimerkiksi kansantaloudelle tai kunnan taloudelle. Suomessa oli toki muutamia Vihreitä, jotka olivat hyvin aktiivisia talousasioissa, mutta  kokonaisuutena minulle tuli sellainen käsitys, että Vihreille talouskysymykset eivät ole keskeistä politiikan sisältöä. Pikemminkin sellaista ovat sosiaalinen yhdenvertaisuus, sukupuolten tasa-arvo, vihreä energia ja tuolloin erityisesti ydinvoiman vastaisuus. Tämä oli sinänsä sääli, koska silloin - ja varsinkin nyt - politiikassa tarvitaan näkemystä yhteiskunnan talouden toiminnasta ja taloudellisten ongelmien hallinnasta. Talouskysymysten hallitseminen on politiikassa toimijan tärkein taito.

2.      Vihreä liike on sekoitus ideologiaa ja uskontoa

Monissa asioissa minusta tuntui, että Vihreä liike on enemmänkin ideologia tai uskonto kuin politiikkaa. Alkuvaiheessahan Vihreä liike yhdistettiin pohjimmiltaan malthusilaiseen ja ihmisvastaiseen ideologiaan, kuten suomalaisen vihreän ajattelijan Pentti Linkolan ulostuloista saattoi nähdä. Sen mukaan maapallon selviytyminen on tärkeämpää kuin ihmiskunnan selviytyminen. Sitä ei ehkä pidetty tuolloin ekofasismina, mutta ilmiölle ei oikein voi antaa mitään muuta nimeä, jos ymmärtää oikein sen perustavanlaatuisen merkityksen. Maailmassa on paljon kauheita esimerkkejä tällaisesta ihmisyyden vastaisuudesta. Syvimmiltään ekovihreys on lähes uskonnollinen ideologia, joka uskoo ihmisen olevan parasiittimainen luonnon vihollinen, ja globaalin vihreän liikkeen olevan messias, joka pelastaa maapallon.

On varmasti tärkeää edistää sosiaalista ja sukupuolten tasa-arvoa, mutta vihreät ovat tehneet feminismistä keskeisen osan poliittista agendaa, ja julistautuneet feministiseksi puolueeksi. Feminismi ei ole äärimmilleen vietynä välttämättä edistänyt sukupuolten tasa-arvoa objektiivisesti tai neutraalisti, vaan se on saattanut jopa johtaa miesten syrjintään. Koin että minulle miehenä Vihreät ei ollut oikea puolue.

3.       Onko Green economy ratkaisu energiaongelmiIn?

Vähitellen aloin myös käsittää, että Vihreiden ehdottamat energiapolitiikan välineet olivat ongelmallisia. Oli vaikea ymmärtää, mikä on Vihreiden ratkaisu energiantarpeen kasvuun. Heidän mukaansa energiantuotanto ei saanut perustua vesivoimaan eikä siihen aikaan 2010-luvulla ydinvoimaankaan, eikä tietenkään uusiutumattomiin energianlähteisiin. Jopa jätteiden ja puun polttaminen on nähty haitalliseksi. Energiahuolto olisi pitänyt turvata uusiutuvilla energiamuodoilla kuten aurinko- ja tuulivoimalla, ja myös eräillä sangen hypoteettisilla energiamuodoilla, jotka olivat vasta kehitysvaiheessa. Tämä energiapoliittinen lähestymistapa on tietenkin gobaalisti ajateltuna lähes katastrofaalinen. Jos tällaista energiapolitiikkaa toteutettaisiin nyt kehitysmaissa, se voisi johtaa jopa näiden maiden energiapulaan, köyhtymiseen ja nälänhätään. Vain rikkailla mailla on varaa turvata energiahuoltonsa yksinomaan muilla kuin fossiilisilla energialähteillä.

Lopuksi, yllä oleva ei tarkoita, ettenkö olisi perusasenteiltani vihreä. Päinvastoin minulle ekologia ja luonto ja luonnonsuojelu ovat edelleen erittäin tärkeitä asioita, ja haluan edistää niitä. Koen kuitenkin, että voin toteuttaa vihreää ja ekologista elämäntapaa kuulumatta erityisesti sitä varten perustettuun puolueeseen.