Miksi en mennyt Prideen?

Monissa kaupungeissa Suomessa järjestettiin tänä kesänä jälleen Pride-kulkueita. En enää ole halunnut mennä sinne marssimaan. No, miksi en?

Yksi syy on ainakin se, että koen, että Pride-liike on politisoitunut. Se kieltäytyi tekemästä yhteistyötä eräiden puolueiden kanssa. Syynä oli niiden käyttäytyminen eduskunnan translakiäänestyksessä.

Itse olin melkoisen hämmästynyt Pride-organisaation päätöksestä. En ymmärrä sitä, että kokonainen puolue kaikkine eri ihmisineen jätetään yhteistyön ulkopuolelle. Pride kyllä tietää, että kaikki näissä puolueissa eivät olleet translain uudistusta vastaan. Siten Pride-organisaatio lankesi samaan syntiin, josta se moittii yleensä muita: suvaitsemattomuuteen ja syrjintään. Siis syrjintään niitä henkilöitä kohtaan, jotka eivät vastustaneet translakia.

Olen käynyt Pride-tapahtumissa lukemattomia kertoja eri maissa. Ymmärrän tarpeen edelleenkin tuoda esiin suvaitsevaisuutta valtavirran poikkeavuuksia kohtaan ja tarvetta yhdenvertaisuudelle seksuaalisen orientaation suhteen. Maailma ei niissä suhteissa edelleenkään ole valmis, liekö koskaan kokonaan. Pride-liikkeestä on kuitenkin tullut kuin yhdenvertaisuuden jumala, jota ei rankaisematta loukata.

Yhteistyötahot ovat joutuneet tavallaan tasa-arvoideologian vangiksi. Auta armias, jos meidän organisaatiomme tai työpaikkamme ei osallistukaan marssille! Sellaista voidaan pitää tasa-arvon edistämisen vastaisena toimintana ja siitä voi seurata haitallista julkisuutta. Kysymys kuuluukin, pitääkö siellä kaikkien organisaatioiden ylipäätään olla edustettuina in corpore? Kotikaupunkini osallistui siihen, joten osallistuinko minäkin? Entä jos työnantajani osallistui, miten minun sitten kävi? Siinä organisaatio päättää kaikkien puolesta, että kannatamme esim. juurikin transgender-hoitoja alaikäisille. Hakematta tulee mieleen ajat, jolloin erääseen lähetystöön jonotettiin siksi, että poisjääminen olisi ollut poliittisesti oman oksan sahaamista. Nyt organisaation osallistumattomuuden voidaan katsoa olevan tasa-arvostrategian vastaista.

Toinen tärkeä syy, miksi en voi osallistua Pride-marssiin, on lasten käyttäminen sateenkaariaatteen puolestapuhujana. Eri kaupunkien kulkueissa näki lapsia lastenvaunuissa sateenkaarilippu kädessään. Joku voi sanoa, että ei kai se niin vakavaa ole: lapset kannattavat tasa-arvoa. Vastaan siihen, että Pride-kulkue voi olla ulospäin hauska karnevaali, mutta  Pride-organisaatio on itse juuri osoittanut, että se ei ole pelkästään hauskanpitoa, vaan sillä on syvempi, vakava merkitys. Ottamalla heidät marssiin mukaan, heidän vanhempansa valjastivat heidät kannattamaan mm. alaikäisille annettavia trans-hoitoja. Vanhemmat käyttivät lapsiaan – ehkä tietämättään – sellaisen liikkeen provokaattoreina, joka edistää poliittisesti värittynyttä maailmankuvaa ja poliittista suvaitsemattomuutta ja vastustaa lasten oikeutta fyysiseen ja seksuaaliseen koskemattomuuteen. Alaikäisten lasten paikka ei ole Pride-marssissa. He saavat rauhassa elää lapsuuttaan ilman vanhempien ja Pride-liikkeen painostusta. Aikanaan he voivat tulla tietoisiksi seksuaalisesta monimuotoisuudesta ja täysi-ikäisinä tehkööt omat ratkaisunsa sen suhteen.