Onko woke mennyt jo liian pitkälle? Poliittinen eliitti vs. ihmisten perusarvot

Kun yhteiskunnassa valitaan henkilöitä merkittävään asemaan, tavallisesti valintakriteerinä on ollut henkilön kokemus ko. alasta sekä muu ansioituminen tehtävään vaadittavissa ominaisuuksissa. Meritokratia edustaa näkemystä, jossa valta ja etuoikeudet jaetaan yksilöllisten ansioiden perusteella. Puhutaan myös mahdollisuuksien tasa-arvosta.

Meritokraattisen järjestelmän vastakohtana voidaan pitää liberaalidemokraattista järjestelmää. Sen mukaan valta ja etuoikeudet annetaan sosiaalisen individualismin sekä aatteellisen ja identiteettipolitiikan perusteella. Henkilö valitaan hänen identiteettinsä, ei ansioiden perusteella.

Tällaisessa liberalismissa keskeistä on mm. liberaali seksuaalipolitiikka ja HLBTQ+ -ideologioiden korostaminen yhteiskunnan päätöksenteon eri tasoilla sekä koulutuksessa ja mediassa. Siinä meriittinä henkilölle on kuuluminen johonkin seksuaalivähemmistöön.

Liberalistinen seksuaalipolitiikka linkittyy monimuotoisuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja inkluusion korostamiseen yhteiskunnan eri sektoreilla. Tämä ns. DEI tarkoittaa etenkin sellaisten henkilöryhmien suosimista ja osallistamista, jotka joistakin historiallisista syistä ovat olleet aliedustettuja tai joutuneet identiteettinsä tai vammaisuutensa takia syrjityiksi. Esim. yrityksen henkilöstöpolitiikassa se voi tarkoittaa naisten suosimista hallituspaikkoja täytettäessä, tai värillisten tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvien suosimista henkilöstörekrytoinnissa.

Liberalismi korostaa myös yhteiskunnallisen toiminnan ekologisuutta ja ilmastotietoisuutta. Kansalaisten ekokäyttäymistä on kontrolloitu tiukentuvilla määräyksillä ja laeilla koko EU:n alueella. Päästökauppa on noussut tärkeään asemaan hiilijalanjäljen kompensoimiseksi rahalla. Ilmastoaktivismi on johtanut äärimmilleen vietynä ilmastoalarmismiin ja jopa ekoterrorismiin.

Talouspolitiikassa liberaalidemokratia on merkinnyt vihervasemmistolaisen talouspolitiikan nousua: verotuksen kiristämistä sekä yrityselämän sääntelyn voimistamista.

Kaiken kaikkiaan monien ihmisten on ollut vaikea ymmärtää usein elitististä keskustelua sukupuolista tai päästöjen kompensoinnista tai yritysten vastuullisuudesta. Monet woken ja DEI:n ideologiset kannattimet ovatkin syntyneet yliopistojen akateemisissa piireissä. Paitsi että ihmisillä on vaikeuksia pysyä akateemisen ajattelun perässä, ihmiset myös kokevat omien perusarvojensa joutuneen uhatuksi. Monissa liberalismin ulostuloissa on kyseenalaistettu mm. länsimainen kristillinen elämänkatsomus. Kun yltiöliberalismi kasvaa ja ihmisten perustajun mukaiset asiat kumotaan, ei ihme, että ihmisten, varsinkin nuorten masennus ja ahdistus ja turvattomuuden tunne lisääntyvät.

Woke, ilmastoalarmismi ja sukupuolifanaattisuus ovatkin vieraannuttaneet tavallisia kansalaisia ja kääntäneet heidät kannattamaan liberaalipoliittista eliittiä vastustavia tahoja. Ilmastokysymykset tai transoikeudet eivät ole olleet useimpien tavallisten ihmisten maailman keskiössä. Äänestäjiä kiinnostavat paljon enemmän omaa perustason elämää sivuavat ongelmat kuten talous, työttömyys ja turvallisuus. Niihin ei uskottavia ratkaisuja ole ollut demokraateilla USA:ssa eikä vihervasemmistolla Euroopassa tai meillä Suomessa. USA:n ja Euroopan uusi poliittinen tuuli puhaltaa nyt oikealta. Se merkitsee, että mm. vapaiden markkinoiden ja yrityselämän merkitys korostuu keinona vahvistaa yksilöitä ja palauttaa ansioihin perustuva menestys. Katsotaan, että on löydettävä uudestaan tavallisten ihmisten perusarvot ja perustarpeet ja asetettava ne etusijalle ennen wokea ja liberalistista maailmanjärjestystä.   

USA:n presidentinvaaleissa tämä kansalaisten käyttäytymisen muutos näkyi erityisen selvästi. USA:n demokraattinen puolue koki murskatappion. Puoluetta kohtaan suunnatussa kritiikissä on puhuttu demokraattisen puolueen identiteettikriisistä viitaten siihen, että sen poliittinen ohjelma on syleillyt progressiivisia ideologioita ja vieraantunut tavallisista kansalaisista.  Tämä poliittinen asemoituminen on avannut oven eliitin ulkopuolisille ehdokkaille, mm. Donald Trumpille, jotka edustavat populistista vastareaktiota liberalistista eliittiä vastaan.

Onko tämä USA:lle ja maailmalle hyvä käänne, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa signaali sekä Euroopasta että USA:sta on selvä: tavallisten ihmisten kärsivällisyys poliittista liberaalia eliittiä kohtaan on lopussa.

Miesten ja naisten välille repeää arvokuilu

Suomalaisen psykologian tohtori Oskari Laitisen tänä vuonna Scandinavian Journal of Psychologyssä julkaistussa tutkimuksessa  selvisi, että naisten ja miesten kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (wokeismi) asenteet eroavat merkittävästi toisistaan. Naiset ovat tiedostavampia kuin tutkitut, pääasiassa yliopiston opiskelijoita olevat miehet. The Financial Times julkaisi helmikuussa 2024 tutkimuksen, jonka mukaan nuoret naiset ovat arvoiltaan yhä liberaalimpia ja nuoret miehet samaan aikaan yhä konservatiivisempia. Arvoerojen on kuvailtu jakavan vuosien 1997–2012 välillä syntyneen z-sukupolven kahtia.

Wokeismin aalto on käynyt USA:ssa läpi yhteiskunnan monet instituutiot kuten yliopistot, koulut, päiväkodit, työpaikat. Sen terävin kärki tosin saattaa olla taittumassa. Suomessa wokeismin kehitys ei ole ollut yhtä voimakas, ja voi olla, että suomalainen intelligentsija elää vielä wokeismin nousuvaiheessa.

Wokeismi on tavallaan 70-luvun marxismin jäänne, ja sen ideologiset tavoitteet yhteiskunnassa ovat samanlaiset kuin marxismilla oli: antaa vallan keskiöstä syrjäytetyille valta takaisin ja päästää ne hallitsemaan yhteiskuntaa syrjäytettyjen yksinvallalla.

 Wokeismi on syönyt yhteiskuntaa sisältäpäin. Se on tarkoituksella tai tarkoittamatta repinyt rikki perheiden instituutioita. Naiset eivät enää löydä paikkaansa perinteisessä perheessä, ja perheet ovat löyhien ihmissuhteiden takia hajonneet. Lapset ovat jääneet jonnekin vanhempien valtataistelun välimaastoon, ilman isän tai äidin tuomaa auktoriteettia ja turvaa. Lapsilta viedään turvallinen lapsuus. Heidän odotetaan jo ennen puberteettia mm. tiedostavan sukupuolen moninaisuus ja oma sukupuolisuutensa ja omaksuvan – useimmiten äidin – indusoiman genreideologian ja sukupuolisen liberalisoitumisen. Lasten ja nuorten kasvattamisen vastuu on vieritetty vanhemmilta opettajille.

 Auktoriteetteja ei enää ole.  Perheissä, kouluissa, työpaikoilla ei enää sallita tai arvosteta auktoriteetteja. Henkilöitä, jotka määräävät ja sanovat mitä kuuluu tehdä. Tai auktoriteettina pidetään nykyään henkilöä, jolla on parhaiten hallussa sukupuolen moninaisuuden terminologia ja kliseet ja joka ajattelee globaalisti vasemmistolaisesti. Muulla tavalla ajattelevat ajetaan vuorostaan vallan keskiöstä periferiaan, ja alistetaan feminismin ja transideologian alle.

 Samaan aikaan, kun wokeismi, feminismi, vasemmistolainen ja vihreä liike ja ilmastoalarmismi ovat leimallisesti naisten ideologioita, miehet ovat siirtyneet yhä arvokonservatiivisempaan suuntaan. Miehille perinteiset arvot ja yhteiskunnan pysyvyys ovat tärkeitä. Miehet arvostavat yhä useammin ydinperhettä, kristillistä arvokatsomusta ja oikeistolaista politiikkaa. Miesten asenteet ympäristökysymyksiin, maahanmuuttoon, sosiaalietuuksien kohdentamiseen ja sukupuolten väliseen tuloeroon ja sotilaalliseen puolustukseen ovat muuttumassa konservatiivisemmiksi. Tällä voi olla merkitystä tulevan poliittisen kehityksen kannalta Suomessa ja globaalisti.