torstai 3. syyskuuta 2015

Vaihtoehtoinen hoito ei paranna


Mediassa uutisoitiin erään suomalaisen julkkiksen surullinen seikkailu vaihtoehtoisissa hoidoissa. Syöpä ei parantunutkaan vaihtoehtoisten hoitomuotojen avulla vaan edessä oli paluu lääketieteen piiriin ja leikkaus. Ei ole tarpeellista ilkkua asialla, mutta juttu kertoo paljon nykyisestä ilmapiiristä. Luontaishoitojen ja vaihtoehtoisten hoitojen houkuttelevuus on lisääntynyt ja kriittisyys perinteistä lääketiedettä kohtaa on lisääntynyt. Siis ainakin iltapäivälehtien toimituksissa. Yleisön suuri enemmistö turvautuu edelleen perinteiseen lääketieteeseen , mutta sosiaalisen median ansiosta äänekäs vähemmistö on saanut suhteettoman paljon tilaa ihmisten ajatuksissa. Tämä näkyy esim. suhtautumisessa rokotuksiin.

Puhutaan vaihtoehtoisesta, täydentävästä lääketieteestä (engl. CAM) , mikä on harhaanjohtavaa koska kyse ei ole lääketieteestä lainkaan. Lääketiede on objektiiviseen tutkimukseen perustuvaa tutkimusta ja hoitoa. Käyttöön otettavat uudet menetelmät edellyttävä tieteellistä näyttöä sekä objektiivisesti mitattavia hoidon vasteita. Näin ei vaihtoehtoisten hoitojen piirissä ole.

Vaihtoehtoiset hoidot ovat saaneet vaikutteita antiikin homeopatiasta, new age- uskonnosta, keskiaikaisesta mystiikasta, itämaisista uskonnoista ja myös esikristillisistä uskomuksista.  Myös ihmisten luontainen uteliaisuus yliluonnollisiin ilmiöihin ruokkii tätä. Vaihtoehtohoidoilla voidaan saada placeboon verrattavia vaikutuksia esim. stressin hallitsemiseen ja mielihyvä tuottamiseen. Vakaviin sairauksiin niitä ei kuitenkaan tule käyttää. Niiden takia diagnoosi voi kohtalokkaasti viivästyä. Hoidoilla voi myös olla välittömiä haittoja: luonnonlääkkeillä on useita arvaamattomia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.  Ne voivat heikentää tai vahvistaa lääkkeiden vaikutuksia vaarallisesti. Lisäksi joillakin kasvisuutteilla on maksatoksisia vaikutuksia. Näistä ei juurikaan puhuta luontaislääkekaupoissa tai –mainoksissa.  

Lääkärien pitäisi selkeämmin ja kuuluvammin puolustaa perinteistä lääketiedettä ja sen saavutuksia. Sen ansiosta elinikämme on pidentynyt ja monet sairaudet on saatu kuriin tai kokonaan kitketyksi ihmiskunnasta. Lääketieteestä on ollut meille niin paljon hyötyä, että meidän on helppo puolustaa sitä. 

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Aikuiseksi kasvaminen



Milloin pitäisi kasvaa aikuiseksi? Vai pitääkö ollenkaan?
Miten suhtautua siihen, että kolmi-nelikymppinen mies sprayaa polvihousuisena ja lippalakki takaperin päässä graffiteja seiniin ja skeittaa skeittilaudalla lapsensa kanssa päiväkotiin?  Ja ehdottaa kokonaisen kaupunginosan muuttamista biletyskaupungiksi. Ja twiittaa selfieitä OMGiden ja  LOLien kera.
Joku voisi luulla että sellainen sopisi enemmän alle kaksikymppiselle hurjapäälle. Mutta ehkä olen väärässä.
Tai siihen, että kuusikymppinen isoäiti hehkuttaa jo parissakin reality tv-ohjelmassa julkisesti saavansa vähintään viisi orgasmia viikossa? Että se pitää mielen virkeänä.
En tiedä. Jotenkin minulla vain on sellainen olo, että nykyään hoettu fraasi "elä itseäsi varten, älä muita" kuulostaa self-help kirjojen loppuunkalutulta luulta. "Minä olen tärkein" on nykyisin ihmisten prioriteetti. Ei suinkaan esimerkiksi se, että "kunnioitan muiden ajatuksia", tai "en viitsi junassa kailottaa kännykkään parisuhdeongelmiani muiden kuullen", tai "haluan, että lapseni istuvat hiljaa bussissa". Kutsun tällaisia minä-centrisiksi. Niille on toinenkin nimi: narsisti, mutta en viitsi käyttää sitä sanaa. Pikemminkin nämä ihmiset tarvitsivat rinnalleen kunnon aikuisen, joka voisi sanoa "kasva jo aikuiseksi".
Narsistien, anteeksi, minäkeskeisten ihmisten määritelmään kuuluu myös halu vastustaa kaikkia neuvoja ja ohjeita. Viranomaisia. Lääkäreitä ja terveysneuvoja. On aina parempi mitä erikoisempi elämäntyyli, luonnonmukainen, mahdollisimman harvalle sopiva, marginaalissa. Se ei ole aina viisautta, vaan vastaanhangoittelemista, kärttyilyä, itkupotkuraivaria. Tällaiset ihmiset tarvitsevat aikuisen ihmisen turvaa ja rajojen asettamista.
Tai ihan oman kuplan – esim. Kallion kaupunginosan -  jossa voi kuusikymppisenäkin vielä kuvitella koko maailman olevan tämä kupla.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tervetuloa!

Tervetuloa uuteen blogiini! Täällä julkaisen kommentteja, ajatuksia ja puheenvuoroja ajankohtaisista ja ei niin ajankohtaisista aiheista.
Welcome here to my new blog! Here you can read my thoughts, comments and observations about actual topics. And not so.

Suuri feminisaatio

Jukka Savolainen kirjoittaa Verkkouutisten kolumnissa https://www.verkkouutiset.fi/a/suuri-feminisaatio-ja-suomalaiset-instituutiot/?fbcli...