Ovatko mielenosoittajat vain sätkynukkeja?

Mielenosoitukset Gazan puolesta Israelin sotatoimia vastaan ovat kiihtyneet monissa Euroopan maissa.

Gazan humanitaarinen kriisi on suunnaton, ja sotatoimet alueella pitäisi lopettaa mahdollisimman pian. Protestoijat ovat kuitenkin yksipuolisesti tuominneet Israelin sotatoimet, ja osoittavat mieltä gazalaisten oikeuksien puolesta. Protestoijat eivät koskaan puhu mitään Hamasin sotatoimista Israelia kohtaan tai Hamasin pyrkimyksestä pyyhkiä Israel maailman kartalta.  Tai Iranista, tai Hizbollahista. Heidän retoriikassaan näitä tahoja ei ole olemassa. On vain Israel ja sen harrastama ”sortopolitiikka”.

Siinä mielessä retoriikka kuulostaa yhtä yksipuoliselta kuin vaikka aikanaan Che Guevaraa kannattavien mielenosoittajien, minkä Bill Maher toi hyvin esille videollaan (https://www.youtube.com/watch?v=ltQQKL8HRWg)  Siinä retoriikassa ei ollut sijaa marxismin tai stalinismin kritiikille. Ei silloin eikä vasemmistolaisessa vallankumousretoriikassa myöhemminkään.

Gaza-mielenosoituksissa on myös piirre, joka toistuu useissa äkillisesti alkaneissa opiskelijoista lähtöisin olevissa mielenosoituksissa. New Yorkin pormestari kommentoi Columbian yliopiston mellakkaa toukokuun alussa sanoen ääneen (https://www.youtube.com/watch?v=tt4-PX-d6ac) sen, mitä monet ovat epäilleet tai kenties tienneetkin: mieltä osoittavien opiskelijoiden joukkoon on tullut ulkopuolisia agitaattoreita. Provokaattoreita, jotka eivät ole alun perin kyseessä olevia protestoijia, vaan ulkopuolisia, joiden ainoana tarkoituksena on lietsoa kaaosta.

Kaaoksen lietsominen on näiden tahojen keino lisätä epävakautta yhteiskunnassa. Opiskelijat toimivat tiedostamattaan tämän vaikuttajatahon välineenä.

 Monet protestiliikkeet ovat olleet ja ovat otollisia alustoja ulkopuoliselle vaikuttamiselle: ilmastoaktivismi, radikaalifeministiset protestit, transaktivistien mielenosoitukset jne. Vaikuttajatahot haluavat infiltroitua niihin ja kääntää liikettä yhteiskunnallisen vakauden horjuttamisen suuntaan.

 Mitä ne vaikuttajatahot ovat, on epäselvää. Ovatko ne äärivasemmistolaisia radikaaliaineksia? Vai ulkomaisia valtioita? Niiden hybdridivaikuttamista? Vaikea sanoa. Se kuitenkin on selvää, että juuri mitkään suuret protestiliikkeet sitten 60-luvun eivät ole olleet vapaita näiden vaikuttajatahojen infiltraatiolta. Ne ovat länsimaiden yhteiskuntien turvallisuusriskejä.

Miesten ja naisten välille repeää arvokuilu

Suomalaisen psykologian tohtori Oskari Laitisen tänä vuonna Scandinavian Journal of Psychologyssä julkaistussa tutkimuksessa  selvisi, että naisten ja miesten kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (wokeismi) asenteet eroavat merkittävästi toisistaan. Naiset ovat tiedostavampia kuin tutkitut, pääasiassa yliopiston opiskelijoita olevat miehet. The Financial Times julkaisi helmikuussa 2024 tutkimuksen, jonka mukaan nuoret naiset ovat arvoiltaan yhä liberaalimpia ja nuoret miehet samaan aikaan yhä konservatiivisempia. Arvoerojen on kuvailtu jakavan vuosien 1997–2012 välillä syntyneen z-sukupolven kahtia.

Wokeismin aalto on käynyt USA:ssa läpi yhteiskunnan monet instituutiot kuten yliopistot, koulut, päiväkodit, työpaikat. Sen terävin kärki tosin saattaa olla taittumassa. Suomessa wokeismin kehitys ei ole ollut yhtä voimakas, ja voi olla, että suomalainen intelligentsija elää vielä wokeismin nousuvaiheessa.

Wokeismi on tavallaan 70-luvun marxismin jäänne, ja sen ideologiset tavoitteet yhteiskunnassa ovat samanlaiset kuin marxismilla oli: antaa vallan keskiöstä syrjäytetyille valta takaisin ja päästää ne hallitsemaan yhteiskuntaa syrjäytettyjen yksinvallalla.

 Wokeismi on syönyt yhteiskuntaa sisältäpäin. Se on tarkoituksella tai tarkoittamatta repinyt rikki perheiden instituutioita. Naiset eivät enää löydä paikkaansa perinteisessä perheessä, ja perheet ovat löyhien ihmissuhteiden takia hajonneet. Lapset ovat jääneet jonnekin vanhempien valtataistelun välimaastoon, ilman isän tai äidin tuomaa auktoriteettia ja turvaa. Lapsilta viedään turvallinen lapsuus. Heidän odotetaan jo ennen puberteettia mm. tiedostavan sukupuolen moninaisuus ja oma sukupuolisuutensa ja omaksuvan – useimmiten äidin – indusoiman genreideologian ja sukupuolisen liberalisoitumisen. Lasten ja nuorten kasvattamisen vastuu on vieritetty vanhemmilta opettajille.

 Auktoriteetteja ei enää ole.  Perheissä, kouluissa, työpaikoilla ei enää sallita tai arvosteta auktoriteetteja. Henkilöitä, jotka määräävät ja sanovat mitä kuuluu tehdä. Tai auktoriteettina pidetään nykyään henkilöä, jolla on parhaiten hallussa sukupuolen moninaisuuden terminologia ja kliseet ja joka ajattelee globaalisti vasemmistolaisesti. Muulla tavalla ajattelevat ajetaan vuorostaan vallan keskiöstä periferiaan, ja alistetaan feminismin ja transideologian alle.

 Samaan aikaan, kun wokeismi, feminismi, vasemmistolainen ja vihreä liike ja ilmastoalarmismi ovat leimallisesti naisten ideologioita, miehet ovat siirtyneet yhä arvokonservatiivisempaan suuntaan. Miehille perinteiset arvot ja yhteiskunnan pysyvyys ovat tärkeitä. Miehet arvostavat yhä useammin ydinperhettä, kristillistä arvokatsomusta ja oikeistolaista politiikkaa. Miesten asenteet ympäristökysymyksiin, maahanmuuttoon, sosiaalietuuksien kohdentamiseen ja sukupuolten väliseen tuloeroon ja sotilaalliseen puolustukseen ovat muuttumassa konservatiivisemmiksi. Tällä voi olla merkitystä tulevan poliittisen kehityksen kannalta Suomessa ja globaalisti.

 

”Tämä riitti minulle” – miesten arvomaailma muutoksessa

Financial Times julkaisi alkuvuodesta 2024 tutkimuksen eri maiden nuorten arvoista. Sen mukaan miesten ja naisten arvot ovat erkanemassa toisistaan yhä enemmän. Länsimaissa erityisesti 2010-luvulta lähtien arvomaailman ero on tullut suureksi. Esim. USA:ssa, Britanniassa ja Saksassa nuoret miehet suosivat yhä useammin konservatiivisia arvoja, kun taas naiset ovat muuttuneet entistä liberaaleimmaksi. Naiset ovat yhä useammin arvoliberaaleja ja kannattavat sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta sekä naisen asemaa korostavia arvoja. Nuoret naiset suhtautuvat miehiä liberaalimmin esimerkiksi maahanmuuttoon ja rodulliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Monissa maissa naiset ovat siirtyneet kannattamaan vasemmistolaisia arvoja ja miehet joko pysyvät poliittisesti paikoillaan tai siirtyvät oikealle. Suomessa on nähtävillä sama kehityskulku . Suomessa miehet ovat yhä useammin äänestäneet oikeistopuolueita ja naiset vihreitä ja vasemmistoa. Suomessa myös talouspolitiikan suhteen arvot ovat erkaantuneet: miesten arvomaailma on muuttunut markkinamyönteisemmäksi, toisin kuin naisten.

Viime vuosien poliittisen ja sosiaalisen median pommitus ja erilaiset naisten asemaan liittyvät liikkeet kuten #metoo, radikaalifeminismi sekä puhe mansplainingistä ja toksisesta maskuliinisuudesta ovat johtaneet siihen, että miehet ovat kokeneet miehen identiteettinsä ja seksuaalisuutensa uhatuiksi. Monille perinteisiä arvoja kunnioittaville miehille myös sukupuolien moninaisuuden korostaminen ja woke-ideologia ovat olleet liikaa. Feministinen tutkimus on korostanut sitä, että tyttöjen ongelmat ovat yhteiskunnallisia tasa-arvo-ongelmia, mutta samaan aikaan ”poikien ongelmat ovat heidän omia ongelmiaan, ja että heidän tulee olla niistä itse etuoikeutetun patriarkaatin jäseninä vastuussa”.

Kuten HS kirjoitti, mieheydestä puhutaan paljon ongelmien kautta. ”Keskustelu naisia aliarvioivista asenteista ja maskuliinisuuden toksisista osista purkaa machokulttuurin todellista ahtautta. Joillekin puhe miesselittämisestä tai setämeiningistä voi kuitenkin jättää tunteen siitä, että suuri osa omasta mieheydestä on vääränlaista.”

Jopa miesten pelikulttuuria syytetään kulttuurisodasta feminismiä ja vasemmistolaisuutta vastaan, kuten käy ilmi Tampereen yliopiston sukupuolen tutkimuksen laitoksen tutkimuksesta Syrjityt soijapojat ja pilattu pelaaminen: maskuliinisuus ja antifeminismi Ylilaudan pelikulttuurikeskusteluissa.

Miehet arvostavat enemmän perinteisiä arvoja ja vierastavat esim. sukupuoli-ideologiaan perustuvaa transliikehdintää ja äärifeminismiä. Transgender-liike on paljolti naisten aikaansaama liikehdintä. Miehet eivät ole löytäneet kotiaan vasemmistolaisesta ja ideologisesti ateistisesta, jopa kristinuskoa kritisoivasta ja pilkkaavasta liikehdinnästä. Se on tullut heidän osaltaan tiensä päähän.

Miesten arvomaailman muutos on reaktiivista yhteiskunnan instituutioiden kuten yliopistojen, kirkon, median ja julkisen keskustelun liberalisoitumiselle ja poliittiselle vihervasemmistolaisuudelle. Näitä taas ovat ajaneet erityisesti nuoret naiset. Miesten arvomaailman muutos heijastuu miesten poliittiseen valintaan, joka on yhä useammin konservatiivinen, perinteisiä yhteiskunnallisia ja uskonnollisia arvoja korostava. Suomessa tämä muutos on viime vaaleissa ollut silmiinpistävä.