Gazan humanitaarinen kriisi on suunnaton, ja sotatoimet alueella pitäisi lopettaa mahdollisimman pian. Protestoijat ovat kuitenkin yksipuolisesti tuominneet Israelin sotatoimet, ja osoittavat mieltä gazalaisten oikeuksien puolesta. Protestoijat eivät koskaan puhu mitään Hamasin sotatoimista Israelia kohtaan tai Hamasin pyrkimyksestä pyyhkiä Israel maailman kartalta. Tai Iranista, tai Hizbollahista. Heidän retoriikassaan näitä tahoja ei ole olemassa. On vain Israel ja sen harrastama ”sortopolitiikka”.
Siinä mielessä retoriikka kuulostaa yhtä yksipuoliselta kuin vaikka aikanaan Che Guevaraa kannattavien mielenosoittajien, minkä Bill Maher toi hyvin esille videollaan (https://www.youtube.com/watch?v=ltQQKL8HRWg) Siinä retoriikassa ei ollut sijaa marxismin tai stalinismin kritiikille. Ei silloin eikä vasemmistolaisessa vallankumousretoriikassa myöhemminkään.
Gaza-mielenosoituksissa on myös piirre, joka toistuu useissa äkillisesti alkaneissa opiskelijoista lähtöisin olevissa mielenosoituksissa. New Yorkin pormestari kommentoi Columbian yliopiston mellakkaa toukokuun alussa sanoen ääneen (https://www.youtube.com/watch?v=tt4-PX-d6ac) sen, mitä monet ovat epäilleet tai kenties tienneetkin: mieltä osoittavien opiskelijoiden joukkoon on tullut ulkopuolisia agitaattoreita. Provokaattoreita, jotka eivät ole alun perin kyseessä olevia protestoijia, vaan ulkopuolisia, joiden ainoana tarkoituksena on lietsoa kaaosta.
Kaaoksen lietsominen on näiden tahojen keino lisätä epävakautta yhteiskunnassa. Opiskelijat toimivat tiedostamattaan tämän vaikuttajatahon välineenä.
Monet protestiliikkeet ovat olleet ja ovat otollisia alustoja ulkopuoliselle vaikuttamiselle: ilmastoaktivismi, radikaalifeministiset protestit, transaktivistien mielenosoitukset jne. Vaikuttajatahot haluavat infiltroitua niihin ja kääntää liikettä yhteiskunnallisen vakauden horjuttamisen suuntaan.
Mitä ne vaikuttajatahot ovat, on epäselvää. Ovatko ne äärivasemmistolaisia radikaaliaineksia? Vai ulkomaisia valtioita? Niiden hybdridivaikuttamista? Vaikea sanoa. Se kuitenkin on selvää, että juuri mitkään suuret protestiliikkeet sitten 60-luvun eivät ole olleet vapaita näiden vaikuttajatahojen infiltraatiolta. Ne ovat länsimaiden yhteiskuntien turvallisuusriskejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti