V. 2011 Philip Zimbardo piti TED -puheen nimeltä "The Demise of Guys" (https://www.youtube.com/watch?v=FMJgZ4s2E3w). "Demise" viittasi tässä siihen, että nuoret miehet ja pojat ovat ”häviävä luonnonvara”, miehet ”jäävät jälkeen”. Poikien ja nuorten miesten uusi sukupolvi on ujo, emotionaalisesti syrjäytynyt, eikä välttämättä pysty navigoimaan tosielämän kontakteissa ja kouluun ja työllisyyteen liittyvissä tilanteissa.
Vuonna 2015 tohtori Warren Farrell käsitteli TED -puheessaan (https://www.youtube.com/watch?v=Qi1oN1icAYc ) poikien kriisiä (”Boy Crisis”). Hän sanoi, että nuorten miesten kriisin ykkössyy on isän puuttuminen perheestä ja ylipäätään pojan elämästä. ”Poikien kriisi” asuu siellä, missä isät eivät asu (https://www.youtube.com/watch?v=lAqCISsZEM4&list=WL&index=1). "Isättömät" pojat kokevat, että heillä ei ole elämässään vahvoja rakenteita tai kurinalaisuutta, koska yleensä isät ovat yleensä enemmän rajojen asettajia lapsen elämässä, kun taas äidit ovat yleensä suuntautuneet enemmän empatiaan.
Toinen syy poikien kriisiin liittyy paljolti siihen, että pojat siirtyvät isättömästä kodista koulumaailmaan, jossa ei ole miehen malleja, miesopettajia. Tiedetään, että pojat pärjäävät keskimäärin paremmin, kun opettajana on mies. YK:n maailmanlaajuinen tutkimus paljasti, että koulun naisistuminen on myötävaikuttava tekijä poikien ongelmiin.
Kolmas syy poikien kriisiin on elämän merkityksellisyyden puute. Warren Farrellin mukaan feministinen liike on myötävaikuttanut siihen, että tyttöjen yhteiskunnallinen merkittävyys on laajentunut aikaisemmasta eli perheenäitinä olemisesta ja lasten kasvattamisesta. Mutta samaan aikaan pojille ei ole löytynyt vastaavanlaista yhteiskunnallista merkityksellisyyttä. Paitsi se, mikä miehen roolille on aina annettu eli ansaita rahaa tai vaihtoehtoisesti olla häviäjä, ”loser”.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
On selvää, että yksi tärkeimmistä tehtävistä on vahvistaa isien ja mieshahmojen roolia yleensä perheissä ja poikien elämässä.Toinen tärkeä seikka on pojille ominaisten identiteettien omaksuminen ja korostaminen kouluissa. Kolmas tekijä on selvittää poikien toiveet ja tavoitteet, selvittää mikä heitä huolettaa ja mihin he ovat pettyneitä.Toisin sanoen on perehdyttävä pojan ja nuoren miehen maailmaan.Tätä lähestymistapaa ei tarvitse ulkoistaa ammattilaisille, vaan sen pitäisi olla heidän lähellään olevien ihmisten tehtävä. Meidän pitäisi tunnustaa ja tukea poikien ja miesten maskuliinisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti