Kohua herätti hallitusneuvotteluja käyvien puolueiden päätös kutsua ilmastoraportin pitäjäksi maailman ilmatieteen järjestön WMO:n suomalainen pääsihteeri professori Petteri Taalas Suomen ilmastopaneeliin puheenjohtajan Markku Ollikaisen sijasta (https://www.is.fi/politiikka/art-2000009557213.html). Taalaksen mukaan hiilinielujen merkitystä korostetaan suomalaisessa ilmastokeskustelussa liikaa. Suomalaisessa metsäkeskustelussa on vallalla ”hiilinieluharha”. Suurin ongelma fossiilisten polttoaineiden käyttö. Suomalaisessa metsäkeskustelussa esiin nouseva hiilinielujen katoaminen on Taalaksen mukaan ongelma lähinnä trooppisissa metsissä, jotka eivät uusiudu samalla tavoin kuin metsät Suomessa. Niiden hävittämisestä pidättäytyminen hidastaisi merkittävästi ilmaston lämpenemistä. Suomi on Taalaksen mukaan ollut maapallon ilmastotalkoissa mallioppilas, joka on vähentänyt päästöjään kolmanneksi eniten maailmassa. Hallitus asetti hiilineutraalisuustavoitteen vuoteen 2035 kun se EU:ssa on 2050. Suomen hiilineutraaliustavoite on kunnianhimoisempi kuin missään muualla. Mutta tavoiteasetannassa on unohdettu sen kerrannaisvaikutukset talouteen.
Punavihreä hallitus luotti Suomen ilmastopaneeliin yksinomaisena asiantuntijaelimenä. Hallitus irrotti ilmastopolitiikan kokonaan talouselämän realiteeteista.
Hallitusta muodostavien puolueiden nyt tehty valinta oli oikea. Ilmastonmuutos jos mikä on äärimmäisen kompleksinen ongelma. Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä on lukemattomia, ja osa on vielä täysin tuntemattomia. Ilmasto ei ole irrallaan muusta yhteiskunnan toiminnasta, kuten talouselämästä ja ihmisten toimeentulosta. Siksi ilmastonmuutoksessa ei kannata kuunnella vain yhtä viestintuojaa. On otettava huomioon muutkin asiantuntijat ja kuunneltava heitä. Erityisesti ei kannata uskoa kaikkea mitä kuulee. Ilmastonmuutoksesta on tullut politiikkaa. Siksi täytyy aina tarkistaa, kuka puhuu, mistä ja millä perusteella. Tiedemaailmassa on jo kautta aikojen käytetty ns. peer-review’tä, jolloin saadaan mahdollisimman objektiivinen näkemys ongelman ratkaisemisesta.
Edellinen hallitus oli valinnut maailman kireimmät ilmastotavoitteet. Nyt pitäisi vähän istua alas ja pohtia oliko se sittenkin liian kapeakatseista idealismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti