Viime aikojen tapahtumat, sota, taloudellinen epävarmuus ja taloudelliset ongelmat sekä ympäristökysymyksiin liittyvät ongelmat ovat lisänneet ihmisten ahdistuksen tunnetta - varsinkin nuorilla. Tämä on tietysti helposti ymmärrettävää, kun sosiaalinen media, lehdet, uutis- ja ajankohtaislähetykset ovat täynnä toinen toistaan ahdistavampia uutisia. Kolme vuotta globaalisti ennennäkemätöntä tartuntatautipandemiaa ja vuosi sotaa Euroopassa ovat kuluttaneet ihmisten resilienssiä. Mitään tällaista globaalia poikkeustilaa ei ole koettu sitten toisen maailmansodan. Osaltaan ahdistuksen lisääntymiseen vaikuttaa myös se, että ihmiset elävät entistä ahdistavammassa ärsykeympäristössä, jota videopelit, elokuvat ja somesisällöt voivat ruokkia.
Akatemiatutkija Salmela-Aron tutkimuksessa (https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2022.101887) todettiin, että Suomessa nuoret saavat hyödynnettyä ahdistuksen ja huolen ilmastonmuutoksesta toimintaan, jolla ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Negatiiviset ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet kuten ahdistus ja huoli lisäävät kuitenkin myös mielenterveyshaasteita. Toiminta ei kokonaan poista ahdistusta. Sosiaalisen tai muun median vaikutus ilmastoahdistukseen ja huoleen sekä toimintaan on merkittävä.
Sinänsä tämä ahdistuneisuus ei ole mitään uutta. Kaikkina aikoina erityisesti nuoret ovat olleet ahdistuneita ajankohtaisista ilmiöistä. 60-luvulla ihmisiä ahdisti ydinsodan vaara, sittemmin puheet energian loppumisesta tai ylikansoittumisesta ja nyt uutiset sodasta, energiapulasta, hintojen noususta ja ilmastonmuutoksesta.
Olisi kuitenkin hyvin tärkeää ymmärtää, että vaikka ahdistus voi toimia jonkinlaisena motivaattorina, se ei ole välttämättä rakentavaa eikä sillä tavoin normaalia ihmiselle, että sitä voisi pitää ihannoitavana tai tavoiteltavana tilana. Globaalin ahdistuksen lisäämisestä Greta Thunbergin tavoin ei ole tosiasiallisesti mitään hyötyä, vaan päinvastoin; erityisesti voimakkaalle ahdistukselle alttiit henkilöt eivät kykene toimimaan rationaalisesti, vaan voivat passivoitua ja masentua. Sen takia olisikin pyrittävä siihen, että viestinnässä ja myös sosiaalisen median sisällössä otettaisiin huomioon ihmisten erilainen kyky vastaanottaa viestejä ja reagoida niihin. Uutisten ja median tuottajat ovat vastuussa siitä mitä ihmisille välitetään. Ahdistuksen ja pelon lisääminen ei palvele juuri ketään muita kuin klikkiotsikoita tekevää journalismia. Iltapäivälehtien lööpit voi laittaa piiloon (https://yle.fi/a/3-12338642).
Paitsi, että pelko ja ahdistus ovat sinänsä useimmiten hyödyttömiä taakkoja ihmiselle, monet pelon aiheet ovat myös osoittautuneet turhiksi ajan myötä: sähkön, kaasun ja bensiinin hinta, työllisyys jne. Eli näköalat eivät ole läheskään niin pessimistiset kuin klikkijournalismi meille viestittää. Näkisinkin, että ihmisten pitäisi suhtautua valoisammin tulevaisuuteen. Olisi tärkeää kaikesta huolimatta luoda tulevaisuudesta positiivista kuvaa, ja antaa ihmisille toivoa ja valoisuutta. Olisi tärkeää, että ihmiset kykenisivät näkemään tulevaisuuteen ja uskomaan siihen ja rakentamaan tulevaisuutta optimistisesti. Sotia, erilaisissa kulkutauteja ja taloudellista ahdinkoa on tullut ja mennyt kautta ihmiskunnan historian ja tulee jatkossakin. Jos optimismi saisi enemmän jalansijaa ihmisten ajattelussa, se olisi rakentama voima ja voisimme rakentaa hyvää tulevaisuutta yhteiskunnalle. Tulevaisuudenuskon rakentaminen on paljon hyödyllisempää kuin lamaannuttava pelottelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti