Informaatioleikkiä ilmastonmuutoksella

Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja Pasi Huovinen kirjoitti Kauppalehdessä 5.9.2019 että ilmastonmuutokseen liittyviä juttuja julkaistaan mediassa massoittain. Ja riippuen jutun aiheesta, ei julkaisu juuri näytä kulkevan minkäänlaisen seulan tai lähdekritiikin kautta. Hän toivoi juttuihin enemmän lähdekritiikkiä ja suhteellisuudentajua. Hän esimerkiksi toteaa, että luonnonmullistukset kuten tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa arvaamattomasti ilmastoon. Ihmisten päästöt eivät ole ainoa ilmaston tilaan vaikuttava tekijä. Tämä on päivän selvää ilmastotieteilijöille, mutta medialla ja sitä kautta suurella yleisöllä vaikuttaa olevan vaikeuksia pitää tätä mielessä. 

Onkin hämmentävää kuinka paljon ilmastonmuutoshype on vallannut tilaa mediassa ja somessa lyhyessä ajassa. Jalkoihin ovat jääneet lähdekritiikki ja objektiivisuus. Ilmaston muuttuminen jos mikä on hyvin monitahoinen asia, eivätkä asiantuntijat missään mielessä ole siitä yhtä mieltä. Miten voisivatkaan kun esimerkiksi maapallon (!) lämpötilan mittaamisessakin on otettava huomioon mittaustulosten laajat luottamusvälit. Ja vielä jos asiantuntija – tai kuka tahansa - uskaltaa kyseenalaista ilmastonmuutoshypetyksen, hänet teilataan enemmän tai vähemmän julkisesti.

Ilmastoahdistuksen sijaan itse kärsin siitä, että erityisesti lapsia ja nuoria ahdistetaan tällä vaikealla makrotason ongelmalla. Kun somevaikuttajat ja julkkiksetkin helposti menevät mukaan ajan ilmiöihin, on selvää, että ahdistus leviää helposti ihmisiin, joilla ei käytännössä ole mahdollsuutta käsitellä asiaa omassa mielessään realistisesti. En esimerkiksi kovin korkealle arvosta sitä, että lapsille kerrotaan ainoan oikean matkustustavan Amerikkaan olevan purjehtiminen (joka siis vaatii paljon polttoaineella tapahtuvaa apujoukkojen ja materiaalien kuljetusta, materiaalien valmistusta yms.) ja että lentämisen kuuluukin aiheuttaa ahdistusta, jota tulisi jollakin tavalla kompensoida eli hyvittää. Kaikki kunnia Greta Thunbergille, mutta toivoisi että tempaus jäisi ainoaksi laatuaan. Ei tällä tavoin ratkaista (mahdollista) ilmastonmuutosta.

60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa nuorina kärsimme ydinsodan pelosta. Se oli sentään jotenkin realistinen pelko ja kuitenkin helposti käsitettävissä. Täytyy toivoa, että nykyajan lapset eivät kärsi kohtuuttomasti tästä ilmastohysteriasta. Pelko ei muuta ihmisiä, vaan tieto. Oikea tieto siis.