Elämme jatkuvassa sensoristen stimulusten myrskyssä, jossa erilaiset aistiärsykkeet kilpailevat huomiostamme. Vietämme suuren osan ajastamme sosiaalisessa mediassa, peleissä tai sovelluksissa, jotka koostuvat tiheästi muuttuvista kuvista ja äänistä. Kun huomiomme jatkuvasti kiinnittyy vaihteleviin kohteisiin, kykymme keskittyä yhteen kohteeseen pidempiä aikoja voi heikentyä.
Aivomme käsittelevät signaaleja työmuistillaan. Se on tietokoneiden työmuistia vastaava osio aivoissamme, joka käsittelee tiedon ennen sen siirtämistä pysyvämpään muistiin. Työmuistin kapasiteetti on rajallinen ja kognitiivinen kuormitus voi ylittää sen kapasiteetin. Ns. kognitiivisen kuormitusteorian (Cognitive Load Theory) mukaan työmuistimme toiminta riippuu siitä, kuinka paljon aistitietoa annetaan samanaikaisesti. Uusia ärsykkeitä voidaan havaita vain, jos entisten havaintojen käsittelystä on jäljellä riittävästi ylimääräistä havaintokapasiteettia (https://doi.org/10.3389/fpsyg.2013.00283). On osoitettu, että kun aistiärsykkeiden ja häiriötekijöiden paine kasvaa, ihmiset suoriutuvat kognitiivisista tehtävistä huonommin.
Tämä koskee myös jokapäiväistä elämäämme. Jatkuvassa aistiärsykkeiden tulvassa eläminen asettaa aivomme koetukselle. Meillä ei ole aikaa istua alas ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Äskettäin julkaistussa meta-analyysissä todettiin, että lisääntynyt matkapuhelinten ja muiden langattomien laitteiden käyttö voi liittyä lasten ja nuorten mielenterveyden heikkenemiseen ( https://doi.org/10.1007/s00787-022-02012-8).
Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Keskittymistä ja hiljaisuuden etsimistä on opeteltava tietoisesti ja tarkoituksellisesti. Vaikka keskittymisestä, läsnäolosta ja hiljaisuudesta on julkaistu satoja kirjoja, ei näiden asioiden opettelemiseen tarvita erityisiä oppaita. Riittää, kun päätät joka päivä omistaa hetken hiljaisuudelle. Siinä voi vain olla, olla olemassa, olla tekemättä mitään (edes meditaatiota ei tarvita). Tai voi mennä puistoon tai meren äärelle ja aistia, nähdä värejä ja kuunnella luonnon rauhoittavia ääniä. Tämä vaatii aluksi tietoista irtiottoa melusta ja kiireestä. Niille, joilla on lapsia ja perhettä ja kiireinen työ, tämä on tietysti haaste. Mutta oman hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää vain ottaa omaa aikaa ja irtautua melusta ja mennä yksin hiljaisuuteen. Niitä harvoja hetkiä, joita on esimerkiksi vapaata työstä, ei tarvitse käyttää neuroottisesti aktiviteetteihin ja elämysten etsimiseen. Riittää, kun olet hiljaisuudessa ja annat aivojen ja sielun parantua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti