Miksi en tänäkään vuonna osallistu Prideen?

Kesän Pride-tapahtumien alla on hyvä taas pysähtyä miettimään mistä Pridessa on oikeastaan kysymys.

Seksuaalivähemmistöjen, tässä tapauksessa erityisesti homoseksuaalien, oikeuksia ajava liike sai alkunsa 60-luvun lopulla Yhdysvalloissa vastauksena poliisin ankariin toimenpiteisiin homobaareja vastaan. Erityinen merkkipaalu oli poliisien ratsia Stonewall-yökerhoon New Yorkissa.

60-luvulla opiskelijoiden ja intellektuaalien piirissä länsimaissa vaikutti myös vasemmistolainen filosofia, jonka mukaan perhearvot ja siihen liittyvä moraalinen järjestelmä ovat valtaa pitävän järjestelmän ominaisuuksia, joista pitää päästä eroon. Jo 1900-luvun alussa saksalainen filosofi Wilhelm Reich ja 60-luvulla saksalaisamerikkalainen Herbert Marcuse ajoivat antikapitalistista agendaa, jossa seksuaalinen vapautuminen ja perinteisten moraaliarvojen hylkääminen olivat osa kapitalismista irtautumisen välineistöä.

Vasemmistolainen ideologia on 60-luvulta lähtien infiltroitunut kaikkeen mielenosoitukselliseen toimintaan länsimaissa, mukaan lukien Pride-liike.  Voidaan sanoa, että siinä missä New Yorkin Stonewall-mellakat olivat reagointia suoranaiseen syrjintään ja väkivaltaan homoja kohtaan, viime vuosikymmenien Pride-liike on yhteiskuntapoliittinen liike, joka tähtää syrjivänä pitämänsä yhteiskunnallisen järjestelmän muutokseen politiikan tai suoran kansalaistoiminnan kautta.  Merkkinä tästä Pride-kulkueiden poliittinen värikirjo on muuttunut yhä punavihreämmäksi. Suomessa Pride-liike on alkanut vaatia osallistumiselle ennakkoehtona tiettyjen lakiesitysten hyväksymistä eduskunnassa.

Itse lukemattomiin Pride-kulkueisiin osallistuneena en ole voinut olla huomaamatta tätä samaa kehityskulkua. Muistan Tukholman Pridet 2000-luvun alussa, jolloin ne olivat iloisia ja piristäviä kaupunkikarnevaaleja, johon kaikki katujen varsien katsojat saivat spontaanisti tulla mukaan. Toisaalta se juhli yhdenvertaisuuden kohentumista, mutta toisaalta se juhli ihan juhlimisenkin innosta.  Nyt se on – ainakin Suomessa - yhä enemmän vasemmistolaisen propagandan äänitorvi, semiagrressiivinen mielenosoitus sortavaksi pitämäänsä vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää kohtaan. Samaan aikaan Pride-lippuihin on alkanut tulla yhä enemmän viivoja, koska on ilmaantunut yhä uusia sukupuolisia genrejä mukaan lukien transseksuaaliset, intersukupuoliset, non-binaryt, aseksuaaliset, polyamoriset, transvestiitit.  Jopa anarkistiset eli pinkkimusta.

Pinkkimusta on yhteisö, jonka logona on No pride in capitalism! Se on sanojensa mukaan ”queeranarkistinen kollektiivi”. Se ”operoi antiautoritäärisen, feministisen ja trans- sekä muiden HLBTI- oikeuksia edistävän toiminnan risteyksessä.” Voiko sitä paremmin sanoa! 

Pride on historiallisesti reaktio syrjintää vastaan. Se on hyödyllinen yhteiskunnan tasa-arvon edistämisen kannalta, koska siinä on vielä parantamisen varaa eikä maailma ei ole vielä valmis. Liike uhkaa kuitenkin suistua anarkistisen vasemmistolaisen propagandan äänitorveksi, ja konservatiivisemman elämänkatsomuksen omaavat jäävät siitä pois. Jo nyt on merkkejä siitä, että maltillisemmat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, pääasiassa homomiehet, eivät tunnista nykyistä Pride-liikettä omakseen. On menty kauas Stonewall-liikkeestä.

Maapallo on kuolemassa – mennään marssimaan!

V. 2016 mediassa kohistiin National Geographic-lehden uutisesta, että puolet Ison valliriutan koralleista on kuollut (https://yle.fi/a/3-10348763). Kuitenkin Australian merentutkimusinstituutti uutisoi v. 2021, että korallien määrät ovat kasvaneet ennätyslukemiin (https://www.aims.gov.au/reef-monitoring/gbr-condition-summary-2020-2021)!

Jääkarhujen on ennustettu kuolevan jäätiköiden vähentyessä. Viimeisimpien havaintojen mukaan jääkarhut ovatkin pärjänneet hyvin. Tutkijan mukaan jääkarhu on osoittanut kykynsä sopeutua.”Olot ovat niille yhä tyydyttävät, koska ne tarvitsevat jäätä vain osan vuodesta.” Tutkijan mielestä ilmastonmuutoksen aiheuttaman kärsimyksen symboliksi saattaisikin sopia paremmin joku muu eläin (https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000010445632.html ).

Hiilidioksidia pidetään tärkeimpänä syynä maapallon lämpötilan nousulle. Tosiasiassa hiilidioksidia tärkeämmiksi 2000-luvun lämpötilavaihtelujen selittäjäksi ovat osoittautuneet ENSO-ilmiö (merivirtojen aiheuttamat lämpenemiset ja jäähtymiset), ilmaston lämpötilojen pitkän aikavälin (vuosikymmenien – vuosituhansien) oskillaatiot sekä auringon lyhytaaltoisen säteilyn aiheuttamat vaikutukset (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila/on-se-ilimoja-pidellyt-maapallon-lampotilassa-ei-mitaan-ihmeellista/).

WWF:n mukaan metsiä häviää maapallolta ennätysvauhtia (https://wwf.fi/uhat/metsakato/ ). Kuitenkin tutkimuksen osoittavat, että metsien määrä on kasvanut useilla alueilla maapallolla ja maapallo tosiasiallisesti vihertyy (https://www.is.fi/tiede/art-2000006257007.html , https://yle.fi/a/3-11925580).

Vihreät ovat jo ennen varsinaisen puolueen perustamista marssineet ydinvoimaa vastaan (https://www.vihreat.fi/vihrea/ydinvoimaa-vai-ei-peppi-seppala-ja-kati-juva/). Perusteluna olivat ydinvoimalan saasteet ja käytetyn uraanin loppusijoituksen ongelmat. Nyt ydinvoiman suosio on Energiateollisuuden mukaan ennätyskorkealla sekä meillä että maailmalla (https://energiamaailma.fi/energiasta/energiantuotanto/ydinvoima/).

Ajat muuttuvat ja maailma muuttuu. Se mikä aikaisemmin oli hälytysmerkki, osoittautuikin vääräksi hälytykseksi. Monet keskeiset ilmastoalarmismin triggerit ovat menettäneet merkityksensä. Maapallon ilmasto on niin valtavan monimutkainen kokonaisuus, että mikään tutkimus ei pysty aukottomasti kontrolloimaan kaikkia siihen vaikuttavia osatekijöitä samanaikaisesti ja toteamaan todenpitäviä syy-seuraussuhteita.

Siksi on surullista, että ilmastoalarmistit ovat saaneet puhaltaa maailmanlopun pasuunoihin niin pitkään. Ei siksi ole ihmeellistä, että lasten ja nuorten ahdistuneisuushäiriöt ovat kasvaneet merkittävästi. Nuorista 76 % kokee huolta ilmastonmuutoksen ja 65 % luonnonkatastrofien uhkiin liittyen https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/nuorten-ahdistuneisuus-on-lisaantynyt-merkittavasti/ . Tällainen ahdistuksen lisääminen ei ole kenenkään edun mukaista. Ilmastoahdistus ei auta ketään, ja varsinkin jos siihen ei aina ole edes riittäviä perusteita ja perusteet ovat tutkimustiedon valossa ristiriitaisia. Suomessa valtamediat yhdessä Greenpeacen, Elokapinan ja vastaavien organisaatioiden kanssa (https://www.ilmastotoiminta.fi/jarjestot-ja-liikkeet/) ovat pääasiassa vastuussa ilmastoalarmismin kiihdyttämisestä ja ihmisten ahdistuksen lisäämisestä.