Onko woke mennyt jo liian pitkälle? Poliittinen eliitti vs. ihmisten perusarvot

Kun yhteiskunnassa valitaan henkilöitä merkittävään asemaan, tavallisesti valintakriteerinä on ollut henkilön kokemus ko. alasta sekä muu ansioituminen tehtävään vaadittavissa ominaisuuksissa. Meritokratia edustaa näkemystä, jossa valta ja etuoikeudet jaetaan yksilöllisten ansioiden perusteella. Puhutaan myös mahdollisuuksien tasa-arvosta.

Meritokraattisen järjestelmän vastakohtana voidaan pitää liberaalidemokraattista järjestelmää. Sen mukaan valta ja etuoikeudet annetaan sosiaalisen individualismin sekä aatteellisen ja identiteettipolitiikan perusteella. Henkilö valitaan hänen identiteettinsä, ei ansioiden perusteella.

Tällaisessa liberalismissa keskeistä on mm. liberaali seksuaalipolitiikka ja HLBTQ+ -ideologioiden korostaminen yhteiskunnan päätöksenteon eri tasoilla sekä koulutuksessa ja mediassa. Siinä meriittinä henkilölle on kuuluminen johonkin seksuaalivähemmistöön.

Liberalistinen seksuaalipolitiikka linkittyy monimuotoisuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja inkluusion korostamiseen yhteiskunnan eri sektoreilla. Tämä ns. DEI tarkoittaa etenkin sellaisten henkilöryhmien suosimista ja osallistamista, jotka joistakin historiallisista syistä ovat olleet aliedustettuja tai joutuneet identiteettinsä tai vammaisuutensa takia syrjityiksi. Esim. yrityksen henkilöstöpolitiikassa se voi tarkoittaa naisten suosimista hallituspaikkoja täytettäessä, tai värillisten tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvien suosimista henkilöstörekrytoinnissa.

Liberalismi korostaa myös yhteiskunnallisen toiminnan ekologisuutta ja ilmastotietoisuutta. Kansalaisten ekokäyttäymistä on kontrolloitu tiukentuvilla määräyksillä ja laeilla koko EU:n alueella. Päästökauppa on noussut tärkeään asemaan hiilijalanjäljen kompensoimiseksi rahalla. Ilmastoaktivismi on johtanut äärimmilleen vietynä ilmastoalarmismiin ja jopa ekoterrorismiin.

Talouspolitiikassa liberaalidemokratia on merkinnyt vihervasemmistolaisen talouspolitiikan nousua: verotuksen kiristämistä sekä yrityselämän sääntelyn voimistamista.

Kaiken kaikkiaan monien ihmisten on ollut vaikea ymmärtää usein elitististä keskustelua sukupuolista tai päästöjen kompensoinnista tai yritysten vastuullisuudesta. Monet woken ja DEI:n ideologiset kannattimet ovatkin syntyneet yliopistojen akateemisissa piireissä. Paitsi että ihmisillä on vaikeuksia pysyä akateemisen ajattelun perässä, ihmiset myös kokevat omien perusarvojensa joutuneen uhatuksi. Monissa liberalismin ulostuloissa on kyseenalaistettu mm. länsimainen kristillinen elämänkatsomus. Kun yltiöliberalismi kasvaa ja ihmisten perustajun mukaiset asiat kumotaan, ei ihme, että ihmisten, varsinkin nuorten masennus ja ahdistus ja turvattomuuden tunne lisääntyvät.

Woke, ilmastoalarmismi ja sukupuolifanaattisuus ovatkin vieraannuttaneet tavallisia kansalaisia ja kääntäneet heidät kannattamaan liberaalipoliittista eliittiä vastustavia tahoja. Ilmastokysymykset tai transoikeudet eivät ole olleet useimpien tavallisten ihmisten maailman keskiössä. Äänestäjiä kiinnostavat paljon enemmän omaa perustason elämää sivuavat ongelmat kuten talous, työttömyys ja turvallisuus. Niihin ei uskottavia ratkaisuja ole ollut demokraateilla USA:ssa eikä vihervasemmistolla Euroopassa tai meillä Suomessa. USA:n ja Euroopan uusi poliittinen tuuli puhaltaa nyt oikealta. Se merkitsee, että mm. vapaiden markkinoiden ja yrityselämän merkitys korostuu keinona vahvistaa yksilöitä ja palauttaa ansioihin perustuva menestys. Katsotaan, että on löydettävä uudestaan tavallisten ihmisten perusarvot ja perustarpeet ja asetettava ne etusijalle ennen wokea ja liberalistista maailmanjärjestystä.   

USA:n presidentinvaaleissa tämä kansalaisten käyttäytymisen muutos näkyi erityisen selvästi. USA:n demokraattinen puolue koki murskatappion. Puoluetta kohtaan suunnatussa kritiikissä on puhuttu demokraattisen puolueen identiteettikriisistä viitaten siihen, että sen poliittinen ohjelma on syleillyt progressiivisia ideologioita ja vieraantunut tavallisista kansalaisista.  Tämä poliittinen asemoituminen on avannut oven eliitin ulkopuolisille ehdokkaille, mm. Donald Trumpille, jotka edustavat populistista vastareaktiota liberalistista eliittiä vastaan.

Onko tämä USA:lle ja maailmalle hyvä käänne, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa signaali sekä Euroopasta että USA:sta on selvä: tavallisten ihmisten kärsivällisyys poliittista liberaalia eliittiä kohtaan on lopussa.

Pojat ja miehet eivät kelpaa!

 Onnea miehet! Tänään on Kansainvälinen Miestenpäivä. Sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta miesten hyvinvoinnista ja miesten roolimalleista yhteiskunnassa.

Suomessa on puhuttu viime aikoina poikien ja miesten asemasta yhteiskunnassa. Tänään julkaistiin tutkimus, jossa todettiin, että pojille tehdään huomattavasti tyttöjä useammin päätös koulussa tarvittavasta tuesta. Tilaston koonnut Vertikal Oy:n tutkija kommentoi tulosta sanomalla, että poikien suurelle osuudelle tuen saajissa ei ole mitään selkeää selitystä, mitkään taustamuuttujat eivät selitä sitä. Siihen ei liity esim. suhteessa suurempi maahanmuuttajataustaisten osuus. Poikien suuri osuus tietyssä kunnassa ei korreloi minkään asian kanssa. Vaikuttaa siltä, että selittävänä tekijänä on lähinnä kunnan koulujen kulttuuri. Kun tehostetun ja erityisen tuen päätökset eivät perustu mihinkään selkeään kriteeristöön, pojat voivat joutua tehostetun tuen piiriin pojille tyypillisen käyttäytymisen perusteella, eivätkä välttämättä todellisten oppimisvaikeuksien takia. Tutkija kysyykin onko niin, että pojille tyypillistä käyttäytymistä suvaitaan kouluissa huonosti? Näyttää siltä, että kouluihin on luotu järjestelmä, jossa pojat näyttäytyvät epä­onnistujina: ”Pojat leimataan ongelmaksi”.

Helsingin yliopiston tutkija Harry Lunabba kritisoi nykyistä koulua sukupuolisokeudesta. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei ole sukupuolisensitiivinen eikä huomioi riittävästi erilaisia taustatekijöitä, jotka voivat vaikuttaa koulumenestykseen. Pojat nähdään pikemminkin ongelmana kuin voimavarana. Poikien erityislaatuisuutta ja pojille ominaista käyttäytymistä ei ymmärretä eikä osata. Seurauksena on, että pojat eriytetään erityisluokkiin ja heille annetaan opetuksen tukea, vaikka heillä ei olisikaan oppimisvaikeuksia. ”Poikien kiinnostuksen kohteet nähdään usein negatiivisessa valossa. Kun pojat tykkäävät pelata tietokonepelejä ja olla koneella, kauhistellaan ruutuaikaa. Samaan aikaan tyttöjen kohdalla mietitään, miten heidät saisi innostumaan koodauksesta.”

Pojista puhuttaessa korostetaan edelleen usein etuoikeutettua maskuliinisuutta ja samalla unohdetaan, että pojat ovat myös haavoittuvia. ”Mietin sitä, että missä nämä koulujen tukitoimia saavat pojat kokevat onnistumisen tunteita? Ehkä jossain koulun ulkopuolella.”

Pojat saavuttavat koulukypsyyden tyypillisesti tyttöjä myöhemmin. Esimerkiksi vielä yläasteella itseohjautuvuus voi olla monelle pojalle hankalaa, eli he hyötyisivät aikuislähtöisemmästä opetuksesta. Muutenkin Lunabban tutkimuksissa todettiin, että pojat pitävät enemmän aikuismaisesta lähestymisestä ja kurinpidosta, ei ”lässytyksestä”.

Poikia kohtaan sokeassa koulumaailmassa poikien suoritukset jäävät heikommiksi kuin tyttöjen. Se näkyy lukioon päässeiden osuuksissa ja korostuu vielä korkeakoulujen oppilasvalinnoissa. Naisistuminen on selkeä trendi koulutettujen keskuudessa.